Oluita 40-pisteen tuolta puolen (beers beyond 40 points), part 6

Siperia & Marilyn Monroe. A nice pair.

PLEVNAN SIPERIA.





(Fin)
Ei vissiin muuta tartte sanoa. Kaikki olutfanit ympäri Suomenmaan tietävät, että tässä on yksi Suomen parhaimmista oluista. Plevna kuuluu ehdottomasti laatupanimoihin ja siellä tehdään monta hyvää olutta, mutta tämä Siperia on kyllä yksi parhaimmista panimon tuotteista. Tätä pikimustaa imperial stoutia onkin odotettu Alkon hyllyille jo tovin ja nyt se tapahtui. Eli ostakaa föliin niin monta kuin on mahdollista, kohta sitä ei enää taas ole.

Paahteinen ja lakritsinen olut hivelee makunystyröitä ja päälle tulee vielä kahvia, rautaa ja verta. Wau. On tämä hieno olut. Edelleenkin.

(Eng)
Everybody in Finland knows that this is one of the best beers ever brewed in this remote country. Plevna is one of the top breweries in Finland and this one's been eagerly waited to be back on the shelves of Alko.

Roasted and liquorice beer is just like velvet for your palate. There's also coffee, iron and blood. You can't just say anything but "wow". Great beer. Still.

Points: nose 9 + taste 9 + palate 4 + overall score 22 = 44/50.

Oluita 40 pisteen tuolta puolen (beers beyond 40 points), part 5

Futisjuttujen jälkeen takaisin nautintoaineiden pariin. Tällä kertaa muistelen jokin aika sitten maistelemiani hyviä oluita.

De Struise Brouwers: Black Damnation III: Black Mes
Musta kuin helvetti on hyvä kuvaamaan tämän oluen väriä. Tämä belgipanimo on tehnyt hyvää työtä kypsyttäessään tätä imperial stoutia Caol Ila -tynnyreissä. Muutenkin tuo Black Damnation - projekti kuulostaa hyvältä ja olisi mukava päästä niitä kaikkia maistamaan. Tämäkin olut on täynnä tuoksuista paahteisuutta, kahvia, savua, tammea, lakritsaa ja salmiakkia. Soijankin tuoksu leijui jostain nenääni. Täyteläinen ja paksu olut oli öljyinen, kermainen ja siirappinen ja löytyi sieltäkin lakritsaa, tammea ja salmiakkia. Ei tätä voi kuin peukuttaa.
Black as hell is a perfect description for this beer. This Belgian brewery has made a real good job when maturing their imperial stout inside Caol Ila barrels. That Black Damnation project sounds really interesting and I wish I have a chance to taste those in the future. This beer is full of great aromas and scents: roasted coffee, smoke, oak, liquorice and salty liquorice. Even soya. Full-bodied and thick oily, creamy and syrupy beer was really tasty. You just love this.

Pisteet/points: n 9/10, t 9/10, p 5/5, o 22/25 = 45/50

Hopping Brewsters: Double Warthog
Uusimpia pienpanimoita on akaalainen Hopping Brewsters, jonka tuosta Double Warthog oli pakko maistaa jo pelkän nimenkin takia. Paksu ja täyteläinen, eikä onneksi niin humalainen. Hedelmää, pähkinää, karamellia jne. Miellyttävä sika kyseessä.
One of the newest Finnish microbreweries and I just had to taste this not only because of the great name of the beer. Thick and full-bodied and luckily not that hoppy. Fruits, nuts, caramel and so on. Very tasty warthog indeed.

Pisteet/points: n 8/10, t 9/10, p 4/5, o 21/25 = 42/50

Ruosniemen Panimo (+ Panimo Hiisi): Konttorirutto Barley Wine
Kahden pienpanimon yhteispano eli barley wine, joka kantaa nimeä konttorirutto. On hedelmää, tukevuutta rungossa, pähkinää, toffeeta, makeutta ja hieman savuakin. Hieno rutto (jos rutosta voi niin sanoa).
A collaboration brew from two Finnish microbreweries. A barley wine that name can be loosely translated to English as Office plague. Barley wine is quite uncommon in Finnish beer markets so it was interesting to taste this. Lots of fruits, full-bodied, nutty, toffee, sweetness and a wee bit of smoke was there too. Nice plague (if you can say such thing about a plague).

Pisteet/points: n 8/10, t 8/10, p 4/5, o 20/25 = 40/50

Scheldebrouwerij: De Zeezuiper
Tallinnan matkalta jäi tällainen belgiolut käteen ja täyttä belgilaatuahan tämä on: tässä on sitä tuttua ja turvallista banaania, hedelmää, sitrusta ja paksua kermaisuutta. Hyvä tripeli.
I bought this when I visited Tallinn and a very good belgian beer this is. Lots of familiar aromas and scents: bananas, fruits, citric and it's thick and creamy. Very good tripel.

Pisteet/points: n 8/10, t 9/10, p 4/5, o 21/25 = 42/50

Oluita 40 pisteen tuolta puolen (beers beyond 40 points), part 4 (Põhjala Imperial Baltic Porter)

(Fin)

Öö kuvattuna päivällä.
Öö at daytime.

Viime viikolla tuli piipahdettua Tallinnassa ja olen iloinen, että sielläkin pienpanimobuumi kukoistaa. Nykyään aika monesta pubista ja ravintolasta löytyy vaihtoehtona joku paikallinen pienpanimo-olut Sakun ja "Alekokin" sijaan. Kierreltyäni vaimoni kanssa pitkin ja poikin vanhaa kaupunkia, törmäsimme pieneen olutkauppaan nimeltä Drink Shop (miksei meillä Suomessa ole tällaisia kauppoja?). Pieni kauppa oli täynnä upeita oluita  ja harmittaa, etten ottanut mukaan peräkärryä. Onneksi silti otin muutaman hyvän oluen ja tässä yksi niistä: Põhjala Beersin Imperial Baltic Porter nimeltä Öö. Sysimusta ja yön pimeä olut, jossa monia hienoja puolia: siitä löytyi kahvia, rautaa, verta, lakritsaa, luumua, paahteisuutta, suolaa ja täyteläinen olut myöskin paksun kermainen, kuin verta olisi juonut. Eli kuin Graalin maljasta olisi juonut Kristuksen verta (työkaverini kuvaus eräästä toisesta täyteläistä oluesta). Mutta tätä suosittelen ehdottomasti maistamaan. Pitää ostaa näitä lisää, kun seuraavan kerran vierailen kauniissa Tallinnassa. Nam. 

(Eng)
Last week I visited Tallinn with my wife and I'm so glad to see that the microbrewery boom is really flourishing there too. At many pubs you can find local microbrewery beers instead of Saku and A Le Coq. After walking around at the Old Town we bumped into a small beer shop called Drink Shop (why we don't have these kind of shops in Finland?). Small shop was filled with magnificent beers and I was like a kid in a sweet shop. I also was so frustrated that I didn't brought at least a wheelbarrow with me. I bought few good beers and here's one of those: Põhjala Beers Imperial Baltic Porter called Öö (that's night in English). Pitch black beer had many awsome aspects: coffee, iron, blood, liquorice, plums and it was also nicely salty. Beer was burnt, full-bodied and creamy. And it was very thick, like blood. Like my working mate says about full-bodied beers, it's like drinking Christ's blood from a cup of Grail. I definitely recommend you to taste this. I really have to buy more the next time I visit the beautiful Tallinn. Yummy. 

(Est)
Eelmisel nädalal käisin Tallinnas koos naisega ja ma olen nii rõõmus, et microbrewery buum on tõesti õitseb seal. Paljudes pubides leiad kohaliku microbrewery õlut asemel Saku ja Le Coq. Pärast jalutamas at Old Town me põrkasime väike õlu poes nimega Drink Shop (miks meil ei ole seda laadi kauplused Soomes?). Väike kauplus oli täis suurepärane õlut ja ma olin nagu laps magus kauplus. Ka mina nii pettunud, et ma ei toonud vähemalt käru koos minuga. Ostsin paar head õlut ja siin on üks neist: Põhjala Beers Imperial Baltic Porter nimega Öö (see on öö inglise). Pitch black õlut oli palju awsome aspekte: kohv, raud, veri, lagrits, ploomid ja see oli ka kenasti soolane. Õlu põles, täidlane ja kreemjas. Ja see oli väga paks, nagu veri. Nagu mu töö mate ütleb täidlane õlu, see on nagu joomine Kristuse vere tassi Graal. Ma kindlasti soovitan maitsta seda. Ma tõesti ei osta enamjärgmine kord ma külastadakaunist Tallinnast. Nami.

PS. If the translation was awfully wrong then blame the Google translator, not me :-)

Pisteet/points:
nose 9/10, taste 9/10, palate 5/5, overall score 22/25.
Total points: 45/50. 

Oluita 40 pisteen tuolta puolen (beers beyond 40 points), part 3 (Westvleteren 12)

W12 ja maailman parhaimman oluen lasi: R10

Joskus n. kolme vuotta sitten maistoin Black Doorissa, Helsingissä, maailman parasta olutta eli Westvleteren 12:ta. Tai ainakin niin väitettiin, että se on maailman parasta. Itselle tuolloin jäi mieleen, että ei ollut kyllä Rochefort kympin (R10) voittanut olut. Jopa W8 oli mielestäni parempaa. Monet netissä sanoivatkin, että tämä uusi W12 vaatii kypsytystä, että ei ole ns. vanhan W12:ta veroinen. No, sitten Alkoon tuli erä W12:ta ja olihan sieltä pakko ostaa muutama nautiskeltavaksi.  Yhden jätin sitten olutkaappiini ns. kypsymään. Korkissa on muuten leima: 20.4.15 eli samaa sarjaa, kuin Black Doorissa maistamani. Noottini tuosta BD:n versiosta oli, että hedelmää, mausteita ja banaania löytyy. Mites kävi nyt? Nyt vihdoin ja viimein raaskin korkata tämän pullon, jota pidin säilössä kuin Graalin maljaa. Kipeetä se vain kerran tekee ja poks, korkki oli auki. Ensimmäinen ajatus oli, että suklaisuus oluessa on lisääntynyt tavattomasti. Sitä löytyi sekä tuoksussa että maussa. Mutta ei sitä ollut kuitenkaan häiritsevästi. Muutenkin oluesta löytyi niitä tyypillistä trappistituoksuja ja makuja eli trappistibanaania sekä toffeeta, karamellia, rusinaa ja luumua. Tämä on upea ja mahtava olut, mutta en ihan silti ymmärrä, että mistä se kaikki hypetys tulee. Ehkä joku kertoo sen minulle. Mielestäni Rochefort 10 on siltikin parempi olut. Ja kuten todettu, niin W12 on upea ja en sitä kielläkään. Yksi parhaimmista varmasti maailmassa eli tarkoittaa sitä, että seuraavan kerran, kun sitä taas tulee Alkoon, niin aivan varmasti ostan lisää. Tämän illan reittauspisteet: n9+t9+p5+o22 = 45/50.

Sometimes three years ago I tasted what was argued as the best beer in the world: Westvleteren 12. I thought back then that it wasn't as good as Rochefort 10. Even Westvleteren 8 was better. Beerheads argued that this new version (XII) needs few years to mature so when our monopoly over 4.7% ABV booze shop Alko bought a batch I had to have few. And one of those I put into my beerfridge and now I opened it. First impression was that there are now lots and lots of chocolate all over the beer. Still, lots of those scents you connect with trappist beers are still there: bananas, toffee, raisins, plums and so on. This is one heck of a beer but I still cannot understand why the hype? I still think Rochefort 10 is a better beer compared to W12 but don't get me wrong: W12 is still one of the best beers in the world and the next time Alko buys a batch I will buy few bottles for me. Points: 45/50.

Oluita 40 pisteen tuolta puolen (beers beyond 40 points), part 2

Jenkit ne osaa. USA:ssa on (muistaakseni) eniten pienpanimoita maailmassa, joten on sääli, että vain pienen pieni osa päätyy tänne Pohjolan perukoille. Viimeksi Alkon lippulaivassa eli Arkadiassa vieraillessani hyllyssä taisi olla vain pari peruslageria. Mihin katosivat ylähyllyn isot jenkit? Muutenkin Alkon toivoisi siirtyvän enemmän viineistä oluisiin ja viskeihin. Perusviinejä kun on joka Alkossa pilvin pimein. 

Nyt kuitenkin Great Divide Brewing co. (perustettu 1994 Denveriin, Coloradoon) on onnistunut saamaan Alkon hyllyille upean DIPAn eli Double India Pale Ale'n eli Hercules nimeltään. Tässä täyteläisessä dipassa on täyteläistä hedelmää, kermaisuutta, humalaa ja suklaata/kaakaota sekä pähkinää. Tuoksun kruunaa tammitynnyrimäinen tuoksu. Lisää näitä, Alko!

Pisteet: 41/50

(English)

Americans they know how to do it. USA (as far as I remember) are the microbrewery country number 1 in the world. Therefore it is a shame that only a small amount of those end up in the far northern corner of the world a.k.a. Finland. 

But I stumbled across to this at local off-license called Alko. This is a beer by Great Dividing Brewing Company (founded in 1994 at Denver, Colorado) and it is a Double India Pale Ale (commonly known as DIPA).  It's called Hercules and it has lots of fruits and hops in it. It is full-bodied and creamy with hint of chocolate/cocoa and nuts. And all of this is crowned with oaky flavours. More of these, please Alko? 

Points: 41/50

Oluita 40 pisteen tuolta puolen (Beers beyond 40 points), part 1

To øl: Dangerously close but no cigar (41/50)
(fin) Tämä olut ei ole saanut mitään huippupisteitä Olutoppaassa (27-39), mutta omalla listalla se ylittää tämän 40-pisteen rajan, jonka alle olevia oluita en jaksa/ehdi tuoda esille blogissani enää. Täyteläinen tupla-IPA siis kyseessä ja täynnä greippiä, mäntyä, hedelmää, sitrusta ja humalaa. Ei siis voi mennä pieleen tällä reseptillä. 
(eng) This beer hasn't got top points at Olutopas.info site (27-39) but at my own list it reaches that 40 point limit. Full-bodied double IPA with grapefruit, pine, fruits, citrus and hops. It couldn't go wrong with this recipe. 

Moles: Little Gentleman (41/50)
(fin) Tätä riiliä ei Viiden Pennin tiskillä Atzu turhaan kehunut.  Jo oluen pelkkä väri sai veden kielelle. Upean syvän mahonkinen väri, joka antoi jo olettaa, että makukin on upea (vaikka näillä kahdella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa). Toffeinen, pähkinäinen, karamellinen ja hiukkasen suklainenkin. Kermaisen pehmeä. Ei ihme, että Morse tykkäsi riileistä. On näissä vain sitä jotain...
(eng) Viisi Penniä pub's Atzu wasn't wrong when he said this is a great ale. Even the colour of the beer put water into my mouth. Deep mahogany signalled that the taste would be great (nevertheless those two have absolutely nothing to do with each other).  Nose & Taste: Toffee, nutty, caramel and a little bit of chocolate there somewhere. Creamy and soft. No wonder Inspector Morse loved real ale so much. These just are marvellous beers...