Oluita 40 pisteen tuolta puolen (beers beyond 40 points), part 5

Futisjuttujen jälkeen takaisin nautintoaineiden pariin. Tällä kertaa muistelen jokin aika sitten maistelemiani hyviä oluita.

De Struise Brouwers: Black Damnation III: Black Mes
Musta kuin helvetti on hyvä kuvaamaan tämän oluen väriä. Tämä belgipanimo on tehnyt hyvää työtä kypsyttäessään tätä imperial stoutia Caol Ila -tynnyreissä. Muutenkin tuo Black Damnation - projekti kuulostaa hyvältä ja olisi mukava päästä niitä kaikkia maistamaan. Tämäkin olut on täynnä tuoksuista paahteisuutta, kahvia, savua, tammea, lakritsaa ja salmiakkia. Soijankin tuoksu leijui jostain nenääni. Täyteläinen ja paksu olut oli öljyinen, kermainen ja siirappinen ja löytyi sieltäkin lakritsaa, tammea ja salmiakkia. Ei tätä voi kuin peukuttaa.
Black as hell is a perfect description for this beer. This Belgian brewery has made a real good job when maturing their imperial stout inside Caol Ila barrels. That Black Damnation project sounds really interesting and I wish I have a chance to taste those in the future. This beer is full of great aromas and scents: roasted coffee, smoke, oak, liquorice and salty liquorice. Even soya. Full-bodied and thick oily, creamy and syrupy beer was really tasty. You just love this.

Pisteet/points: n 9/10, t 9/10, p 5/5, o 22/25 = 45/50

Hopping Brewsters: Double Warthog
Uusimpia pienpanimoita on akaalainen Hopping Brewsters, jonka tuosta Double Warthog oli pakko maistaa jo pelkän nimenkin takia. Paksu ja täyteläinen, eikä onneksi niin humalainen. Hedelmää, pähkinää, karamellia jne. Miellyttävä sika kyseessä.
One of the newest Finnish microbreweries and I just had to taste this not only because of the great name of the beer. Thick and full-bodied and luckily not that hoppy. Fruits, nuts, caramel and so on. Very tasty warthog indeed.

Pisteet/points: n 8/10, t 9/10, p 4/5, o 21/25 = 42/50

Ruosniemen Panimo (+ Panimo Hiisi): Konttorirutto Barley Wine
Kahden pienpanimon yhteispano eli barley wine, joka kantaa nimeä konttorirutto. On hedelmää, tukevuutta rungossa, pähkinää, toffeeta, makeutta ja hieman savuakin. Hieno rutto (jos rutosta voi niin sanoa).
A collaboration brew from two Finnish microbreweries. A barley wine that name can be loosely translated to English as Office plague. Barley wine is quite uncommon in Finnish beer markets so it was interesting to taste this. Lots of fruits, full-bodied, nutty, toffee, sweetness and a wee bit of smoke was there too. Nice plague (if you can say such thing about a plague).

Pisteet/points: n 8/10, t 8/10, p 4/5, o 20/25 = 40/50

Scheldebrouwerij: De Zeezuiper
Tallinnan matkalta jäi tällainen belgiolut käteen ja täyttä belgilaatuahan tämä on: tässä on sitä tuttua ja turvallista banaania, hedelmää, sitrusta ja paksua kermaisuutta. Hyvä tripeli.
I bought this when I visited Tallinn and a very good belgian beer this is. Lots of familiar aromas and scents: bananas, fruits, citric and it's thick and creamy. Very good tripel.

Pisteet/points: n 8/10, t 9/10, p 4/5, o 21/25 = 42/50

SOPP Helsinki 2015

Eilen eli siis keskiviikkona 22.7. minulla oli edessä pikainen visiteeraaminen Helsingin SOPP:issa "kesäisessä" säässä. Onneksi ei sentään satanut. Ensisilmäys listaan antoi kuvan, että paljon oli ipoja ja apoja ja saisoneita tarjolla. Harmi, ettei tällä kertaa ollut esim. uusia imperial stouteja tarjolla (Siperia taisi olla ainoa listalla oleva). No, ei väliksi. Pääasia, että uusia oluita sai maistella. Niitä maistelinkin sitten vain seitsemän kappaleen edestä. Tässä pienet kuvaukset ja arviot:

Beer Hunter's - Belgi-IPA: hedelmäisen mangoinen IPA. Ei onneksi tavanomainen humalahumaus. Kivan erilainen. Pisteet: 38/50.

Hopping Brewsters - Double Warthog: Hedelmäisen täyteläinen ja kermainen. Pähkinää ja toffeeta mukana. Siirappinen. Iltapäivän paras. Pisteet: 42/50.

Radbrew - I'll Get Me Browncoat: perusbitteriä, jossa pähkinää. Ihan kiva. Pisteet: 33/50.

Mathildedalin Panimo - Teijo: Sitruksinen ja hedelmäinen IPA humalaa unohtamatta. Pisteet: 33/50.

Ruosniemen Panimo (Hiisin kera) - Konttorirutto Barley Wine: Täyteläinen, hieman savuinen, hedelmäinen, makea, toffeinen, pähkinäinen. Hieno barli. Pisteet: 40/50.

Rekolan Panimo - Orange county sheriff: Appelsiininkuorinen ja raikas. Pisteet: 37/50.

Jädraås bryggeri - Sällskapsöl: Perusbitter. Pisteet: 33/50.

Ja tähän loppuun joitain kuvia keskiviikolta:

Viimeisimmät oluet, osa 2

Ja tässäpä taas viimeisten parin viikon maistelut yksissä "kansissa" ja listattuna parhaimmasta huonoimpaan.

Old Russian tunnelmavalaistuksessa.

BrewDog: Old World Russian Imperial Stout
Imperial stoutit ovat yksi suosikkiolut-tyylilajeistani nykyään. Ja siksi Russian, että aikoinaanhan Venäjän keisarinna (the name just escaped my mind) tykästyi stouteihin, mutta jotta olut kesti pitkän merimatkan, niin siitä piti tehdä vahvempaa. Siitä siis tuo Russian Imperial etuliitteet. Monesti vain tuota Russiania ei käytetä, vaan ihan pelkkää imperialia. No se siitä ja sinnepäin -historiasta. Tässä on sitä rautaa (ja monesti vertakin), mitä on tottunut imperiaaleissa maistamaan. Täyteläinen olut, jossa myöskin paahteisuutta, lakritsaa, suolaisuutta, kahvia ja salmiakkia. Ja kun ei ollut kavereita mukana tällä kertaa, niin sain juoda koko 660 ml:n pullon ihan itse. Ja tämä tapahtui siis Viidessä Pennissä, Helsingissä. Pisteet: 41/50.

BrewDog

Pyynikin Vahvaportteri
Vahva portteri on siis kyseessä jo sekä nimen että volttienkin puolesta (7.5%). Plevnan Siperia kun sattui olemaan loppu, niin Alko päätti ottaa tämän ns. korvaajaksi hyllyyn. Ja pätevä korvaaja onkin. Tyypilliseen portterimaiseen tapaan tästäkin löytyy paahteisuutta, kahvia, lakritsaa, salmiakkia ja savuakin. Hyvä ja monipuolinen portteri. Pisteet: 39/50.
Pyynikin käsityöläispanimo

Abstrakt 0:6

BrewDog: Abstrakt 0:6
BD on hieno skottilainen panimo ja ympäri maailmaa heidän oluitaan ylistetään. Hyvähän esim. tämäkin tuote oli, jonka bongasin Arkadian Alkosta, Helsingistä. Musta IPA, jossa aivan infernaalinen korkki. Ei sitä meinannut saada himpskatti sentään mitenkään pullosta pois. Pienen tetsaamisen jälkeen se kuitenkin onnistui ja pääsin itse asiaan. Ei tästäkään pahaa sanottavaa löytynyt. Hienosti sitrusta, greippiä ja humalaa on, mutta myöskin lakritsaa ja salmiakkia. Täyteläinen ja hieno olut. Pisteet: 39/50.

BrewDog

Nynäshamn: Bedarö Bitter
Ruotsistakin tulee hyviä oluita ja tämä ei poikkea tuosta kavalkaadista. Katkeroinen bitter, josta tulee erittäin paljon mieleen Nokian 66 APA. Samoja humalalajikkeita vissiin käytetty (?). Hedelmäinen, greippinen, humalainen ja keskitäyteläinen olut. Suosittelen. Pisteet: 39/50.
Nynäshamn

Dark Horsen etiketissä oli näköjään kuvani :-)

Dark Horse: Reserve Special Black Ale
Viidessä Pennissä, Helsingissä maistettu olut. Mukavasti taas suklaata ja kahvia mukana lakritsaa unohtamatta. Mausteinen ja täyteläinen olut. Pisteet: 38/50.
Dark Horse

Fuller's: Vintage Ale 2013
Fullersilta on tullut vuodesta 1997 lähtien kerran vuodessa tämä Vintage Ale, jossa on käytetty joka kerta eri maltaita ja humalia. Kuitenkin tyypilliseen Fuller'smaiseen tapaan, niin maku ja tuoksu ovat kuitenkin suht tasapainossa ja samanoloisia vuodesta toiseen. Eli löytyy hedelmää, pähkinää, toffeeta, karamelliä jne. Täyteläinen ja erittäin maistuva olut silti. Hinta on kyllä aika korkea ollakseen loppujen lopuksi tavallista alea. Pisteet: 38/50.
Fuller's

Thornbridge: Chiron
Tämäkin on Viidessä Pennissä maistettua. Aika lähellä Ipaahan tämä on oli ensimmäinen miete tästä oluesta. Hedelmiä, greippiä, humalaa ja sitrusta. Raikas olut. Voisin ehdottomasti toistekin maistella. Pisteet: 38/50.
Thornbridge

O'Hara's Stout
Irlannista tuleva O'Hara tekee hyviä oluita ja tämä ei ole poikkeus. Tämä mieto 4.3% olut on kuitenkin voltteihin nähden makoisa tekele. Paljon paahdetta, kahvia, suklaata ja toffeetakin. Tämä kyllä maistuu. Pisteet: 36/50.
Carlow Brewing Company

Ruosniemen Panimo: Vahtimestari
Porista tulee tunnetusti myös hyviä oluita ja juuri kukaan ei taida enää kaivata Karhua. Tai ainakaan niin paljon kuin olisi luullut. Beer Hunter's ja Ruosniemen Panimo tuottavat hyviä oluita, joten Karhu voipi olla talviunilla (ei se Keravalla pantu feikki-Karhu nyt ees mitään Karhua ole). Vaniljaportteri siis tällä kertaa kyseessä, joten innolla sitä maistamaan (tämäkin maistettu Viidessä Pennissä). Vanilja hallitsee voimakkaasti olutta, mutta ei liian häiritsevästi. Myöskin suklaata taustalla paahteisuuden kanssa. Kermainen ja täyteläinen suutuntuma. Nautinnollinen olut ja tätä pitääkin ehdottomasti maistaa uudestaan. Pisteet: 35/50.
Ruosniemen Panimo

Bad Elf
Ridgeway Brewingillä on hauska tonttu-sarja eri vahvuisia oluita. Tästäkin on olemassa kaksi eri versiota eli maitokauppaversio (4.5%) sekä nyt maistettu 6 -prosenttinen versio. Tyypilliseen brittiläiseen alen tapaan tästäkin löytyvät ne tutut tuoksut ja maut: on pähkinää ja toffeeta ja hedelmääkin. Ei kuitenkaan paras tonttu-sarjasta, mutta kelpaa. Viidessä Pennissä, Helsingissä maistettu. Pisteet: 35/50.

Tennent's Stout
Tennent'sin invaasio Suomeen on näköjään alkanut. Bulkkilageria ja stoutia. Ei nyt mitään ihan kamalimmasta päästä kuitenkaan. Ainakaan tämä stout. Kahvinen ja lakritsinen maitokauppastout, joka kivan kermainen suutuntumaltaan. Pisteet: 32/50.
Tennent's

Tennent's Beer Aged With Whisky Oak
Ja lisää Tennentsiä, jota on kaiketi kypsytetty viskitynnyreissä (?). Tammisuus onkin voimakkaasti mukana maussa. Pikkaisen silti jää yksipuoliseksi. Tuskinpa tulee ostettua uudelleen Viiden Pennin kaapista. Pisteet: 31/50.
Tennent's

Bryggeri: Husaari
Yksi oluttyyli, joka on tullut itselleni vähän sellaiseksi boring -tyyppiseksi, on amber ale. Tämä tyylilaji ei oikein herätä mitään sen ihmeellisempiä tunteita. Tämäkin kuuluu vähän samaan kastiin: ihan ok. Pisteet: 28/50.
Bryggeri

Bridge Road: Robust Porter
Ja sitten matka kohti Down Underia. Monesti Ausseista tulee mieleen vain Foster's ja onkin ollut hienoa löytää sieltä (ja Uudesta Seelannista) hyviäkin oluita. Valitettavasti tämä portteri ei ollut sieltä paremmasta päästä. Löytyyhän täältäkin paahteisuutta ja kahvia, mutta jää aika pliisuksi. Maisteltu Viidessä Pennissä. Pisteet: 27/50.
Bridge Road

SOPP Helsinki 2013

TORSTAI 25.7.

Kaunis aurinkoinen ja lämmin päivä kruunasi SOPP:in ensimmäisen päivän. Aurinko siis paistoi ja ihmisiä parveili mukavasti laajentuneella festarialueella. Tämä olikin hyvä asia, koska laajennus toi lisää tilaa keskelle. Tarkoituksena oli siis tänään maistella joitakin oluita ja lauantaina jatkaa. Ei kaikkia nameja kerralla viitsi nauttia.

Ensimmäisen olusen nautinkin Ruosniemen Panimon ständillä. Sihteeriä siis lasiin. Meripihkan värinen ja utuinen olut sisälsi tuoksussa kesäistä niittyä ja mangoa. Hedelmäinen olut oli erittäin raikas. Keskitäyteläisessä maussa taasen kukkaa ja hedelmää ja kermaisuuttakin. Erittäin hyvä kesäolut ja jopa avovaimoni Tia piti tästä erittäin paljon, vaikkei hän oluista yleensä pidäkään. Kuulemma olisi voinut juoda tätä vaikka koko tuopillisen. Pisteet: 38/50.

https://www.facebook.com/ruosniemenpanimo

Toisen kesäolusen kimppuun. Samainen panimo Ruosniemestä on tehnyt yhteistyötä toisen porilaisen panimon eli Beer Hunter'sin kanssa ja heiltä tuli yhteispanona 4.5%:nen paikallismatsi eli Kesäderby. Olen samaa mieltä Hunter'sin "isähahmon" eli Mika Heikkisen kanssa, että pienpanimoiden Suomessa pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä. Nujertakaamme yhdessä isojen panimoiden valtaa. Se tulee olemaan erittäin vaikeaa, mutta ehkä vielä joskus markkinoista olisi edes 1/5 pienpanimoilla. Enemmän pienpanimo-oluita siis ostoskoriin. Takaisin Kesäderbyyn. Tuoksussa ensimmäisenä tuli mieleen vihta ja sauna. Johtuuko tuo kesästä vai mistä, mutta saunaan teki mieleni. Maussa oli taasen mukana bitteriä, sitrusta ja humalaa. Raikas kesäolut tämäkin. Pisteitä tälle: 36/50.

http://www.beerhunters.fi/

Tässä välissä oli kiva maistaa myös single malt viskiä. Teerenpelin ständillä oli tarjolla heidän uusinta viskiään eli Kaski -tislausta. Tuoksussa sherryä, karamellia, nahkaa, savua ja toffeeta. Keskitäyteläisessä maussa lääkemäisyyttä, sherryä, viiniä ja sokeria. Keskipitkässä jälkimaussa paljon sherryä. Vettä tämä ei kaivannut yhtään mukaan. Pisteet: n22+t23+f21+b22 = 88/100.

http://www.teerenpeli.com/

Mustialan olutta lasissa ja Tian
kädessä informaatiopläjäys panimon oluista...

Ja takaisin oluiden pariin. Oltiinhan olutfestareilla. Kuninkaankartanon Panimo Mustialassa oli uusi tuttavuus itselleni. Sitä siis maistamaan. Listalla oli monta hauskannimistä olutta, kuten Jatsityttö, Torppari, Häähumu jne, mutta päädyin kahden kesäoluen jälkeen portteriin. No, ovathan portteritkin ja muut tummat ihan yhtä hyviä kesäoluita siinä kuin pilsit ja lageritkin, joten kaikki käy. Tyyki 20 on portteri, joka on joulukuussa 2012 pantu olut ja jonka nimi kaiketi viittaa kantavierrepitoisuuteen (20%). Musta olut oli tosi lakritsinen tuoksultaan ja maultaan kaakaota unohtamatta. Täyteläinen ja kermainen. Pisteet: 38/50.

http://portal.hamk.fi/portal/page/portal/HAMK/Yleisopalvelut/Matkailupalvelut/Mustiala/IsoPiippu/Panimo

Myöskin Rekolan Panimo on tehnyt yhteistyötä Panimoyhtiö Hiisin kanssa ja saaneet aikaiseksi oluen nimeltä Kaksi Kotia. Hienosti keksitty nimi. Utuisen kuparin värisessä oluessa on tuoksussa kypsiä hedelmiä ja maussa humalaa, toffeeta ja pähkinää. Ei tämäkään jää yhtään edellisistä. Pisteet: 36/50.

http://www.rekolanpanimo.fi/
http://panimohiisi.fi/

Nyt oli tullut hyviä oluita vastaan, mutta eihän se ollut mikään yllätys, kun suomalaiset pienpanimot yleensäkin osaavat tehdä hyviä oluita. Hollolan Hirven Belgian Hirvi ei ihan aikaisempien oluiden pistemääriin päässyt, mutta en voi sitäkään haukkua mitenkään sen enempää. Tuoksussa hedelmää, hunajaa ja hiivaa ja maussa sitrusta, hedelmää ja vähän happamuutta. Pisteet: 31/50. Hyvää tämäkin oli.

http://www.hollolanhirvi.fi/net/content/view/18/29/

Päivän päätti yksi suosikkioluttyyleistäni eli imperial stout. Tällä kertaa tamperelaisen Plevnan tekemä 8-volttinen Siperia. Tykkään kovasti espressoista, joten tämän oluen ulkonäkö hiveli silmääni ja olihan sille pakko antaa täydet 5 pistettä siitä. Lasissa kun tuntui olevan tuplatriplaespresso: musta olut kahvinvärisellä vaahdolla ja se tuntui kestävän koko oluen juonnin ajan. Tuoksussa paahteisuutta ja lakritsaa. Maussa taasen kahvia, lakritsaa ja rautaa. Se imperial stouteista tuttu verinen maku valtasi suun. Ei niin paljoa kuin monessa muussa saman tyylin oluessa, mutta pikkaisen tässäkin. Täyteläinen olut kerrassaan. Pisteet: 44/50.

http://www.plevna.fi/




LAUANTAI 27.7. 

Lauantaina tuli sitten uudestaan lähdettyä tähän mukavaan festariin. Vielä muutama olut piti maistaa.

Ensimmäiseksi tuoppiin helsinkiläisen Panimoravintola Bryggerin Transatlantic Ale. Lapun mukaan siis English American Pale Ale siis kyseessä eli humalaa, sitrusta ja hedelmää samassa tuopissa, kuten yleensäkin apoissa ja ipoissa on. Hyvä ja raikas aloitus lämpimänä päivänä. Pisteet: 34/50.

http://bryggeri.fi/bryggerin-uusin-olut-on-transatlantic-ale/


Suomenlinnan Panimon Fabian Stout oli seuraavana vuorossa. Musta olut, jossa kahvinvärinen vaahto, joka pysyi kivasti mukana koko oluenjuonnin ajan. Paahteisuutta ja lakritsia. Täyteläinen ja kermainen. Pisteet: 39/50.

http://www.panimo.com/etusivu.html

Ja sitten ehkä koko SOPPin paras ylläri. En ole koskaan ollut mikään savuoluiden ylin ystävä, mutta Beer Hunter'sin Savu? Ça Va! (menikö oikein?) oli positiivinen ylläri. Mikan mukaan viskeistä tuttua turvesavua oli nyt käytetty tavanomaisten savustusten sijaan, joten tämä oli äärettömän pehmeästi savustettu eikä iskenyt päin alventtia, kuten jotkut savuoluet tekevät - ainakin minulle. Tuoksussa pekoniakin, mutta voimakkaimmin minulle tuli mieleen uudenvuoden yönä räjäytetyt raketit ja paukut eli se ruudin tuoksu, joka leijailee puolenyön jälkeen vielä pitkään juhlinnan jälkeen. Pisteet: 45/50.

Tämän jälkeen siirryin naapuriständille eli Plevnan oluisiin ja sieltä valitsin Severin Extra IPA:n. Tyypillinen IPA, jossa myöskin sitrusta, hedelmää, humalaa ja männynneulasia suu täynnä. Mutta hyvää sellaista. Pisteet: 36/50.

Viimeisenä maistelin vielä Saimaan Juomatehtaan 8-prosenttinen tuotos Milneburg IPA. Suutuntumaltaan täyteläinen olut oli myös hieno ylläri. Tuoksussa karamellia, hedelmää, hunajaa ja humalaa. Maussa näiden lisäksi myöskin toffeeta. Hieno vahva IPA. Pisteet: 40/50.

http://www.saimaanjuomatehdas.fi/


Oma Top 3 ranking siis näiden kahden päivän ja maistetun 11 oluen osalta oli:
1) Beer Hunter's Savu? Ça Va! = 45/50
2) Plevna Siperia = 44/50
3) Saimaan Juomatehdas Milneburg IPA = 40/50.

Paljon jäi silti maistamatta, mutta hyvä näinkin. Ensi vuonna uudestaan. Kiitos järjestäjille, että tällainenkin festari Suomesta löytyy. SPY kiittää.

Muutama kuva SOPP:ista:

Beer Hunter'sin iloiset "panijat".
Kuten näkyy, niin tämä kuva on
rakennettu kahdesta epäonnistuneesta
otoksesta :-)

Ruosniemen Panimo Piirimyyjä ja viikonlopun muita maisteluja

Ruosniemen panimon Piirimyyjä

Viikonlopun suurin odotus kohdistui Ruosniemen panimon uusimpaan tuotokseen eli Piirimyyjään. Perjantai-iltana pojat roudasivat ko. kegit pubiin, mutta sitä ei päässyt vielä silloin maistelemaan. Vasta sunnuntaina sai hanasta valutettua maistiaiset tuoppihin. Kuparin värinen olut keskipaksulla vaahdolla varustettuna oli houkuttelevan näköinen. Tuoksussa tuntui sahanpuru ja pihkainen puu. Ihan kuin olisi astunut Luvia Wood'in halliin, joka on täynnä sahatavaraa. Humalaa, hedelmää ja sitrusta löytyi myös mukavasti. Täyteläisestä mausta löytyi myös sitrusta, hedelmää ja humalaa. Ei yhtään häpeä Pikkupomon rinnalla tämä olut. Pisteet: 37/50.

Hanasta tuli myös otettua Stallhagenin Winter Pale Ale'a, joka jäi mielestäni aika kesyksi. Odotin tältä kyllä paljon enemmän. Parempaa silti kuin lagerhötöt. Pisteet: 29/50.

Viskipuolelta tuli maistettua Edradour -tislaamon Ballechin #7, joka on Bordeaux cask matured single malt. Tuoksussa suklaata, nahkaa, tupakkaa, viiniä ja eetteriä. Maussa sitrusta, hedelmää, makeutta ja viinimäisyyttä. Erittäin maistuvainen single malt. Sopi hyvin näin talvi-iltana nautiskeluun. Pisteet: 86/100.

Toisena viskinä maistelin Bunnahabhain -tislaamon Toiteach'ia. Monissa viskinimissä viljellään hirmuisesti gaelin kieltä ja kaikkien kirjoitusasu ei kohtaa ääntämisen kanssa. Tästä en ollut varma miten tämä äännetään, mutta tiskillä istunut herra ystävällisesti kertoi oikean ääntämisasun. Toich se taisi olla. Kiitos hänelle tästä infosta. Viski sinänsä oli ihan mukiinmenevä. Nahkainen, ruohoinen, hieman savuinenkin ja lisänä vielä sitrusta ja makeutta. Bunnalta tulee muutenkin ihan hyviä viskejä. Tästäkin pisteitä annan: 84/100.

Malmgård Belge & Ruosniemen Panimo Pikkupomo II

Viidessä Pennissä (Helsinki) tuli maisteltua perjantaina pariakin pienpanimo-olutta. Ensiksi pöytään iskeytyi Malmgårdin panimon Belge. Väri oli jo jotain tummanrubiininpunaista ja houkuttelevaa. Tuoksussa muuten paljon Tabascoa. Kaverihan sen bongasi ekaksi ja pakko olla samaa mieltä. Maussa taasen kukkaisuutta, lakritsaa ja mausteisuutta. Hyvinhän tuo upposi ja pisteitäkin ropisi 30/50.

Hanassa oli myös uutta Pikkupomoa Ruosniemen panimolta. Tämä oli II versiota, jossa enempi humalaa (muistaakseni). Ja olihan siellä sitä humalaa mukavasti, kuten kukkaisuutta ja hedelmääkin. Hyvin upposi, kuten se ensimmäinenkin versio. Pisteet: 37/50.

At Viisi Penniä I tasted couple of Finnish microbreweries' beers. First was Malmgård Brewery and Belge. The colour of the beer was very dark ruby red. Ma mate said there are lots of Tabasco in the nose and I have to agree. On the palate I found floral, licorice and spicy notes. Very good beer and points: 30/50.

Then there was Pikkupomo version 2 by Ruosniemi Brewery from Pori. Very good beer when compared to the first version. Lots of hops and floral notes and fruits. Excellent. Points: 37/50.

Ruosniemen Panimo: Pikkupomo

Last Friday while having fun at Pori Jazz Festivals I finally got my hands on a pint from the latest microbrewery in Finland (Pub Winston).  Ruosniemen Panimo was formed only few months ago and now they've already have something brewed. Pikkupomo (which means middle management or something like that) is 6.0% ABV and had orange and red in the colour. The nose was very very fruity, sweetshop. Taste was medium-bodied and creamy and had citric, fruity and hoppy flavours. Slightly bitter. Very good brew. Let's see what future brings in. Points: 37/50.

Viime perjantaina Pori Jazzeissa käväisin Pub Winstonissa maistamassa Pikkupomoa. Muutaman kuukauden vanha panimo sai kyllä heti alkajaisiksi hyvän oluen aikaiseksi. Kuuden voltin Pikkupomon tuoksussa on paljon hedelmää ja karkkia. Maussa sitrusta, hedelmää, humalaa ja hieman katkeruutta. Mukava ensipano kyllä. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Pisteet: 37/50.

Uutinen Satakunnan Kansasta 21.7.2012:
http://www.notuli.com/scanned/SK_2012-07-21_RuoPa_01.jpg
http://www.notuli.com/scanned/SK_2012-07-21_RuoPa_02.jpg