Viisi Penniä 2-vuotisbileet (5.7.2013)

Helsingissä Mannerheimintien varressa sijaitseva Viisi Penniä täytti 2 vuotta 5.7.2013. Itse asiassa Viisi Penniä nimenä on ollut jo sitäkin aiemmin käytössä juuri tuossa samaisessa paikassa jo vuodesta 1956, mutta tämä uusi VP on ihan eri juttu kuin se edellinen pubi. Tätä vuosipäivää juhlistaen he olivat myöskin tilanneet Beer Huntersilta Porista juhlaoluen ja sillekin järjestettiin nimikilpailu. Viime talven nimikilpailun voittaneena (Femman Kaamosteoria) ei päähän napsahtanut tällä kertaa mitään nasevaa ja hyvää nimeä, joten jätin osallistumisen väliin. Nimeksi tälle 8-volttiselle kaura IPA:lle tuli Femman Lupsakka, mutta siitä myöhemmin.

Ensimmäiseksi kuitenkin tutustuin viikonlopun aluksi Avery Brewingin Ellie's Brown Ale'en. Pähkinäinen olut oli hieno aloitus viikonlopulle. Saksanpähkinä tunkeutui joka puolelle. Ei paha. Pisteet: 36/50.

Durhamin panimon Belgiyritys eli Bede's Chalice Belgian Tripel oli erittäin hyvä yritys tehdä belgiolutta. Hunajaa, nahkaa, kukkaa, hedelmää, toffeetta ja täyteläistä suutuntumaa. Hieno olut. Pisteet: 40/50.

Ennen illan kohokohtaa halusin vielä maistaa Malmgårdin Proto #2:sta. Kuten Proto ykkönenkin, niin tämäkin oli hyvä. Hedelmäinen, humalainen, vehnäinen ja täyteläinen olut. Pisteet: 37/50.

Pari viskiäkin tuli maistettua: Glengoyne 12 YO ja Bruichladdich Sixteen. Olen aina pitänyt Glengoynesta ja tämäkään ei petä. Suklainen, hedelmäinen, sherryinen, makea ja vaniljamainen viski on aina hyvä. Pisteet: 90/100.

Toinen viski oli Bruichladdich Sixteen eli kuusitoistavuotias viski. Suklainen, päärynäinen, hedelmäinen ja hunajainen viski miellytti makuhermoja. Pisteet: 88/100.

Sitten se illan kohokohta eli 2-vuotisjuhlaolut: Beer Huntersin Femman Lupsakka. Nimikilpailun voittanut Lupsakka on 9-volttinen kesäolut. Kuparinvärinen olut, jossa sitrusta, hedelmää, humalaa ja mallasta ei pettänyt. Täyteläisen oluen oli tehnyt Beer Hunter's Porista. Samoin kuin Femman Kaamosteorian (nimi by me) viime talvena. Pisteet: 39/50.

Viikonlopun maistelusaldo

Maanantaina on tiedossa TYHY-päivä, joten oli pakko päästä perjantaina ottamaan muutama rentouttava, jotta tuo edessä oleva arkiviikon aloitus unohtuisi taka-alalle. Black Door tällä kertaa osoitteena. Löytyyhän sieltä riiliäkin. Sillä oli hieno aloittaa viikonloppu. Kyseessä Dark Starin Revelation. Kuparinruskeassa oluessa oli tuhti vaahto ja sitä olisi pitempääkin ihaillut. Jano vain alkoi painaa päälle sen verran kovasti, että pakko oli ottaa hörppy. Tuoksussa ja maussa oli paljon humalaa ja hedelmää, joten kivan raikas olut oli kyseessä. Kokonaispisteet: 39/50.
http://darkstarbrewing.co.uk/revelation/

Kyytipojaksi otin pari senttiä Highland Parkin Lokia.Tämä on 15 -vuotias pullote ja jatkoa viikinkiaiheisille viskeille HP:lla (The Valhalla Collection). Tuoksussa ja maussa on paljon suolaisuutta. Myös nahkaa ja savuakin löytyy vaniljan ja hedelmien täytteeksi. Pisteet: n22+t23+f22+b22 = 89/100.
http://www.highlandpark.co.uk/the-tasting-room/valhalla-collection/loki

 Sitten piti saada jotain vähän tuhdimpaa. Durhamin panimon Temptation Russian Stout siis pöytään. 10-volttinen stout kuulosti hyvältä ja ei se pettänyt. Musta olut kätki sisälleen paahteisuutta, lakritsaa, savuisuutta ja mausteita. Täyteläinen ja kermainenkin. Upea olut. Nämä tuhdit stoutit ovat aina hyviä. Pisteet: 40/50.
http://www.durhambrewery.co.uk/bottles/temptation.aspx

Viskissä siirryin uusimpaan Islay -saaren tislaamoon eli Kilchomaniin ja sen viimeisimmän pullotteen eli Loch Gorm'in kimppuun. Meri ja suolaisuus siis jatkuivat lasissa. Nahkaa ja laastaria unohtamatta. Täyteläinen viski, jossa pitkä savuinen ja suolainen jälkimaku. Löytyi sieltä kyllä vähän hedelmääkin taustalta. Tämän kanssa pystyi helposti kuvittelemaan itsensä meren rannalle. Pisteet: n23+t23+f22+b23 = 91/100.
http://kilchomandistillery.com/updates-from-the-team/launch-loch-gorm

Ja stoutin makuun kun pääsin, niin pakko jatkaa samalla eli kyseessä kaverin mukaan Porterhouse'n Plain Porter, mutta hän ei ollut varma asiasta. Tiskiltä pöytään on niin pitkä matka, että tuollainenkin tieto saattaa haihtua matkan varrella päästä :-) Paahteisuutta ja lakritsaa kuitenkin löytyi. Hieno olut tämäkin. Pisteet: 38/50.

Kolmas viski oli Gordon & MacPhailin pullottama Aberfeldy 1990/2010. Hedelmää ja tupakkaa tuoksussa ja maussa. Monesti nämä yksityisten pullottamat viskit ovat pettymyksiä, mutta ei todellakaan aina. Tämä on pienoinen pettymys. Yksipuolinen viski, jolle pisteet: n20+t20+f19+b19 = 78/100.
http://www.gordonandmacphail.com/connoisseurs-choice/connoisseurs-choice-aberfeldy-distilled-1990-strength-43-17.html

Kotimatkalla eksyin vielä Angleterreen maistamaan toista riiliä eli Sunny Republic'in Dorset Crossia. Mukava olut tämäkin illan päätteeksi. Pähkinäinen bitter saapi 34/50 pistettä.
http://www.sunnyrepublic.com/
 

Lauantaina sitten kotosalla maistoin innolla uutta Rekolan panimon tuotosta eli Munkintietä. Trappistit ovat lähellä sydäntäni, joten odotukset tätä olutta kohtaan oli korkealla.  Tuoksussa kyllä löytyi banaania ja hedelmää eli niitä tuoksuja, joita yleensä tummissa trappisteissakin on. Löysin sieltä muutakin eli mm. karamellia ja toffeetakin. Suutuntuma oli kevyempi kuin odotin, jopa pikkaisen vetinen. Ei nyt huippupisteitä saa, mutta ihan hyvät 33/50. Täyteläisempää saisi mielestäni olla, mutta silti kaikenkaikkiaan ei paskempi. Pitää silti ostaa ainakin yksi pullo kypsymään pidemmäksi aikaa. Maistellaan uudestaan vaikka sitten syksyllä.
http://www.rekolanpanimo.fi/munkintie/

Ruoan kanssa tuli maistettua Beer Here'n Helmuth The Dog, josta ei sen kummempaa. Vähän tylsähkö olut, joten ei sille 30/50 enempää voi antaa.

Että tällaista tällä kertaa. Lopuksi Rolling Stonesia taasen kerran ja biisi Sticky Fingers -levyltä. Mick Taylor heittää upean soolon sillä levyllä ja nyt 40 vuoden jälkeen taas pitkästä aikaa hänet on kutsuttu soittamaan tutun soolon. Lisää tällaista: http://www.youtube.com/watch?v=ZTu9typQyUQ