Beer Huntersissa (ja Pub Winstonissa) käymässä 1.6.

Kesän alun kunniaksi tuli Porin reissulla käytyä Beer Huntersissa ja heti sisään astuessani silmäni löysivät hyllystä Old Buck -pullon. Uusin pullote oli 5-vuotias ja tislattu 2008 ja nyt siis huhtikuussa 2013 pullotettu. Bourbon Virgin taisi olla tynnyri, jossa tuo on kypsytetty. Ensiksi pitää todeta, että kiva keväinen siitepölyinvaasio on varmasti vaikuttanut arvosteluihin ja siksi ainakin tätä Old Buckia haluankin maistaa uudelleen myöhemmin kesällä. Mutta, tällä mennään. Tämähän tuntuu olevan aika erilainen verrattuna aikaisempiin versioihin. Ruokaöljyn värinen viski on tuoksultaan aika kalpea. Ruohoinen voisi sanoa. Maussa oli etikkaista terävyyttä, joka kuitenkin hävisi nopeasti lasista ja tilalle tuli hunajaa, lääkemäisyyttä, mausteita ja vaniljaa. Ei ehkä mikään huippuversio Old Buck -kokoelmassa, mutta juotavaahan tämäkin on. Laitetaan kaikille osa-alueille 20 pistettä ja maistetaan myöhemmin uudelleen. Jos sitä on vielä saatavilla. Päivitys: Tulipa Jazzareilla maistettua uudestaan tätä Old Buckia ja pisteiden tarkennus: n21+t21+f20+b21 = 83/100. Omenaa löytyi tällä kertaa tuoksusta. Kyllä se auttaa, kun röörit ovat auki...

Pari muutakin viskiä tuli maistettua: Mackillopin pullottama Benrinnes 1988/2012. Mielenkiintoisen suklainen viski, joka kuitenkin jää suht plätkyksi ja arkiviskimäiseksi. Pisteet: 78/100.

Suurempi odotus oli sitten Ardbegin uusin pullotus eli Ardbog. Tämä on kypsytetty 10-vuotta sekä Bourbon -tynnyreissä että Manzanilla Sherrytynnyreissä. Pullote julkaistiin Ardbeg Day'n kunniaksi 1.6., joten sopivasti siis olin käymässä Porissa. Viskin värisävy toi mieleen ruskan syksyllä. Tuoksussa hunajaa, sherryä ja savua. Maussa sitten taasen hedelmää, hunajaa, sherryä, savua ja mausteita. Mukava viski nautittavaksi. Pisteet: 85/100.

http://www.thespiritsbusiness.com/2013/05/ardbeg-ardbog-pays-tribute-to-islay-bogs/

Oluiden puolelta sitten taas huomio kiinnittyi hanaan, jossa oli 3,5 -prosenttista Mufloni Lyttskär Gose'a. Tämä on kuulemma pohjoismaiden ensimmäinen tämän oluttyypin julkaisu. Panossa on käytetty maitohappobakteereita, korianteria ja suolaakin. Saksanmaaltahan tämän tyypin oluet ovat kai kotoisin. Utuinen olut on ruohoinen, sitruksinen ja hapankin. Varmaan erittäin sopiva kuumiin kesäpäiviin. Pisteet: 30/50.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Gose_(olut)

Tästä olikin helppo siirtyä IPA:an ja Gotlands Bryggerin Brutal Bulldog Double IPA. Kuten olettaa saattaa, niin oluesta löytyi paljon humalaa ja hedelmää ja sitä mäntyisyyttä. Täyteläinen ja erittäin hyvä olut kyseessä. Pehmeä suutuntumaltaan vaikka onkin Double IPA. Pisteet: 41/50.

http://www.gotlandsbryggeri.se/produkter/

Viskihyllyn yläosan olivat nyt Huntersissa myös täyttäneet isot jenkkiolutpullot ja sieltä bongasinkin hevimetalliystäville sopivan oluen eli AleSmith'in Anvil ESB. Mutta, mutta. Tästä kyllä tuntui puuttuvan se bitter -osuus kokonaan. Ei tuntunut juurikaan katkeruutta kitalaessa. Eli vähän kuin Anvil lavalla ilman dildoa. Muuten mukava olut kuitenkin. Pisteet: 32/50.

http://www.youtube.com/watch?v=jDC2e6i6Quw

Illan päätteeksi Ässien toiseen kotiluolaan eli Pub Winstoniin. Ovella patalogo tervehti kulkijaa ja sisään astuimmekin maistamaan Winston Portteria, jonka on pannut vastapäinen Beer Hunter's. Tämä on Pub Winstonin juhlavuoden olut (onnittelut 30-vuotisesta taipaleesta) ja sitä siis saa koko vuoden ajan. Tästä kai pitää arvioissa sanoa Ässien mukaan sanoa, että kyseessä on patamusta olut :-) Olut oli mukiinmenevä (ja mieheenkin) ja siitä löytyi kahvia, paahteisuutta, suklaata ja lakritsaa. Voltteja on 5.5% Pisteet: 36/50.

https://www.s-kanava.fi/web/s/uutinen?announcement=510498_11298

Ilta oli siis mukava ja jazzareilla pitääpi taas tulla tänne maistelemaan viskejä ja oluita. Kiitos ja kuulemiin vähäksi aikaa.