Pitkästä aikaa taas tuli kirjautua bloggeriin. Kun tuli tuossa huhtikuun aikana muutettua ja viimeisenä yönä ennen varsinaista muuttopäivää iski perkeleellinen paniikki. Tiistaina 16. päivä oli tulossa muuttofirma ja klo 2 yöllä totesin: "miten helvetissä me saamme nämä kaikki kamat valmiiksi siihen saakka?" Uskon, että löytyy viskin ystävistä muitakin, jotka ovat joskus tuossa samassa tilanteessa olleet. Kaiken paniikin ja hermostuneisuuden yms. jälkeen oli rentouttavaa istua alas ja todeta, että se on ohi. Uudessa kämpässä tietysti kaikki on vielä mullin mallin, mutta eipähän ole mitään deadline'ja enää.
Noh, heti kun ehdin, niin piti käydä parilla olusella ja viskillä Viidessä Pennissä. Olin todellakin rentoutusta vailla. Siellä tulikin maistettua Hazelburnia ja Port Charlottea. Italian oluet olivat enemmän tai vähemmän pettymyksiä, joten Amerikan viikkoja tässä odotellessa.
Olin näköjään kirjoittanut väärin lappuuni tuon Hazelburnin ja olin varma, etten ollut sitä maistanut ennen. Omaan muistiin ei ole luottamista..... Mistähän minä juuri kirjoitin? Noh, sama se. Niin, eli tein nootit tuosta ja kotona sitten huomasin erheen. Hauskaa on aina silti tehdä nootteja ja sitten katsoa mitä on aikaisemmin antanut. Olen aiemmin antanut 83 pistettä ja nyt 86 pistettä, joten onneksi ei mitään hirmuista gäppiä ole pisteissä. Maisteluissa monesti vaikuttaa vuoronkaudenaika ja mitä on päivällä syönyt jne. jne. Pisteitä ei pitäisikään siksi pitää minään kiveen kirjoitettuna totuutena, vaan ihan yhden ihmisen guideline'na.
Port Charlottesta oli vuorossa Peat Project -versio. Kuten nimikin sanoo, niin turvetta oli sekä savua. Hieno viski. 88 pistettä ruksasin Pink Floyd -vihkooni.
Oluista tuli maistettua Birra Kashmirin Dulcamaraa, joka jäi vain 27 pisteeseen. Oli siinä nyt tietysti humalaakin, mutta silti jäi lätkyksi.
Myöskin sellaista olutta kuin Mont de Cats tuli maistettua. Tämähän on trappistiolut ilman trappistitunnustusta. Näin olen antanut itselleni kertoa. Chimay'llahan tämä pannaan, eikös juu? Kyllähän tämä trappistista menee helposti. Kukkainen, hedelmäinen, mausteinen, hapan, pähkinäinen. Jotenkin tuli Orval mieleen. Pisteet: 39/50.
Lopuksi tuli maistettua vielä Mikkellerin Weizenbockia ja eihän sekään mikään pasha olut ollut. Hedelmäinen, kukkainen ja hapankin. Pisteet: 35/50.
Telsussa juuri nyt Suomi johtaa Venäjää 1-0, joten hyvin on pullat uunissa. Toisaalta olen aina arvostanut Venäjää. Tai siis tarkemmin sanottuna Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkuetta, koska kasvoin punakoneen varjossa. Suomi sai aina 10-0 turpaan neukuilta ja se niitten peli on edelleen jotain niin kaunista, ettei monetkaan joukkueet siihen samaan pysty. Paitsi Ässät ;-) Patasydän sykkii...
No comments:
Post a Comment