SOPP Helsinki 2015

Eilen eli siis keskiviikkona 22.7. minulla oli edessä pikainen visiteeraaminen Helsingin SOPP:issa "kesäisessä" säässä. Onneksi ei sentään satanut. Ensisilmäys listaan antoi kuvan, että paljon oli ipoja ja apoja ja saisoneita tarjolla. Harmi, ettei tällä kertaa ollut esim. uusia imperial stouteja tarjolla (Siperia taisi olla ainoa listalla oleva). No, ei väliksi. Pääasia, että uusia oluita sai maistella. Niitä maistelinkin sitten vain seitsemän kappaleen edestä. Tässä pienet kuvaukset ja arviot:

Beer Hunter's - Belgi-IPA: hedelmäisen mangoinen IPA. Ei onneksi tavanomainen humalahumaus. Kivan erilainen. Pisteet: 38/50.

Hopping Brewsters - Double Warthog: Hedelmäisen täyteläinen ja kermainen. Pähkinää ja toffeeta mukana. Siirappinen. Iltapäivän paras. Pisteet: 42/50.

Radbrew - I'll Get Me Browncoat: perusbitteriä, jossa pähkinää. Ihan kiva. Pisteet: 33/50.

Mathildedalin Panimo - Teijo: Sitruksinen ja hedelmäinen IPA humalaa unohtamatta. Pisteet: 33/50.

Ruosniemen Panimo (Hiisin kera) - Konttorirutto Barley Wine: Täyteläinen, hieman savuinen, hedelmäinen, makea, toffeinen, pähkinäinen. Hieno barli. Pisteet: 40/50.

Rekolan Panimo - Orange county sheriff: Appelsiininkuorinen ja raikas. Pisteet: 37/50.

Jädraås bryggeri - Sällskapsöl: Perusbitter. Pisteet: 33/50.

Ja tähän loppuun joitain kuvia keskiviikolta:

Viimeisimmät viskit, osa 2

Joulu se tuli ja meni. Vyöhön joutui tekemään lisää reikiä kärkipäähän ja uudeksivuodeksi pitää varmaan (taas kerran) luvata se kuntoremppa, joka (jälleen kerran) jää tekemättä. Sitä ennen nokka kohti Björneä ja Beer Hunter'sia. Itse mr. Heikkinen ei ollut paikalla, joten viskiturinat jäivät tällä kertaa vähiin. Paikalla oli kuitenkin iloisia ja mukavia Hunter'sin työntekijöitä, joten ei valittamista. Listaan taas viskit omastas mielestäni parhaimmasta huonoimpaan.

Bruichladdich Port Charlotte PC8
Bruichladdichin tislaamo Islay'n saarella tuottaa monia hienoja viskejä ja Port Charlotte -sarja on yksi niistä. Nimi siis viittaa saarella olleeseen tislaamoon, joka oli toiminnassa 1829-1929. Monet viskidiggarit vannovat Islay -saaren viskien nimeen juuri niiden karaktäärin eli turpeen ja savun vuoksi. Kaikki Islay -viskit silti eivät ole tuollaisia, joten muunlaisiakin makuvivahteita onneksi löytyy. Itse en ole mikään hardcore savu/turve-fani, vaikkakin pidän monesta tuon tyylin viskistä. Pidän paljon myös mm. sherryisistä viskeistä. PC8 on myös savuinen ja turpeinen, mutta ei kuitenkaan ole mikään turvepläjäys naamaan. Tuoksussa on savun ja turpeen lisäksi myös hitunen sitrusta, hedelmää ja nahkaa. Maussa taasen hunajaakin tuntui olevan taustalla. Pitkä ja turpeinen jälkimaku. Pisteet: n22+t23+f22+b22 = 89/100.
Bruichladdich Port Charlotte
Port Charlotte PC8

BenRiach 18 YO Gaja Barolo Wood Finish
BenRiachiltakin tulee mielenkiintoisia ja monipuolisia viskejä myyntiin ja tämä 18-vuotias maistui myös itselleni. Tuoksussa ja maussa nahkaa, lääkemäisyyttä, tammea, vaniljaa, viinimäisyyttä ja puuta. Pitkä ja tamminen jälkimaku. Pisteet: n23+t22+f22+b22 = 89/100.
BenRiach

Edradour Ballechin #8 (Sauternes Cask matured)
Edradour on Skotlannin pienin tislaamo ja heillä on tämä Ballechin -sarja, jossa turpeiset viskit finistellään erilaisissa tynnyreissä. Ranskalaisissa sauternes -viinitynnyreissä kypsytetty viski oli myös onnistunut. Tuoksussa turvetta, savua ja makeutta sekä sitruunaakin. Maussa lisäksi suolaisuutta, tervaisuutta ja viinimäisyyttä. Pisteet: n22+t22+f22+b22 = 88/100.
Edradour

Edradour Ballechin #5 (The Marsala Cask finish)
Toinen Ballechin testissä. Marsalasta Wikipedia sanoo: "Marsala on väkevöity viini, jota tuotetaan Marsalan kaupungin ympärysalueilla Sisiliassa, Italiassa." Merenpihkan värinen viski on hedelmäinen, hieman sherryinenkin ja tietenkin viinimäinen. Taustalta löytyy myös sitä turvetta ja savuakin, mutta se on todellakin vain siellä taustalla. Pisteet: n21+t22+f21+b22 = 86/100.

Bruichladdich Octomore Futures (2002/2008)
Bruichilta tulee myös tämä Octomore -sarja, joka on heidän mukaansa super heavily peated. Tässä on taas käytetty hyväksi bourbon -tynnyreitä (Buffalo Trace). Valkoviinin värinen viski on todellakin savuinen ja turpeinen ja merensuolainen tuoksultaan ja maultaan. Nahkaa ja tervaakin on. Pitkässä jälkimaussa on savua ja tervaa. Ei yllä silti kärkeen tässä kisassa. Pisteet: n21+t20+f21+b20 = 82/100.
Bruichladdich Octomore

Dalmore Spey Dram (Season 2011)
Tähän Dalmoren Dram-sarjaan kuuluvat myös Tay Dram, Dee Dram ja Tweed Dram. Perusviskiähän tämä tuntuu olevan. Kahvinen, ruohoinen, hunajainen ja hedelmäinen helppo viski. Pisteet: n19+t18+f17+b17 = 71/100.
Dalmore Spey Dram

SOPP Helsinki 2013

TORSTAI 25.7.

Kaunis aurinkoinen ja lämmin päivä kruunasi SOPP:in ensimmäisen päivän. Aurinko siis paistoi ja ihmisiä parveili mukavasti laajentuneella festarialueella. Tämä olikin hyvä asia, koska laajennus toi lisää tilaa keskelle. Tarkoituksena oli siis tänään maistella joitakin oluita ja lauantaina jatkaa. Ei kaikkia nameja kerralla viitsi nauttia.

Ensimmäisen olusen nautinkin Ruosniemen Panimon ständillä. Sihteeriä siis lasiin. Meripihkan värinen ja utuinen olut sisälsi tuoksussa kesäistä niittyä ja mangoa. Hedelmäinen olut oli erittäin raikas. Keskitäyteläisessä maussa taasen kukkaa ja hedelmää ja kermaisuuttakin. Erittäin hyvä kesäolut ja jopa avovaimoni Tia piti tästä erittäin paljon, vaikkei hän oluista yleensä pidäkään. Kuulemma olisi voinut juoda tätä vaikka koko tuopillisen. Pisteet: 38/50.

https://www.facebook.com/ruosniemenpanimo

Toisen kesäolusen kimppuun. Samainen panimo Ruosniemestä on tehnyt yhteistyötä toisen porilaisen panimon eli Beer Hunter'sin kanssa ja heiltä tuli yhteispanona 4.5%:nen paikallismatsi eli Kesäderby. Olen samaa mieltä Hunter'sin "isähahmon" eli Mika Heikkisen kanssa, että pienpanimoiden Suomessa pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä. Nujertakaamme yhdessä isojen panimoiden valtaa. Se tulee olemaan erittäin vaikeaa, mutta ehkä vielä joskus markkinoista olisi edes 1/5 pienpanimoilla. Enemmän pienpanimo-oluita siis ostoskoriin. Takaisin Kesäderbyyn. Tuoksussa ensimmäisenä tuli mieleen vihta ja sauna. Johtuuko tuo kesästä vai mistä, mutta saunaan teki mieleni. Maussa oli taasen mukana bitteriä, sitrusta ja humalaa. Raikas kesäolut tämäkin. Pisteitä tälle: 36/50.

http://www.beerhunters.fi/

Tässä välissä oli kiva maistaa myös single malt viskiä. Teerenpelin ständillä oli tarjolla heidän uusinta viskiään eli Kaski -tislausta. Tuoksussa sherryä, karamellia, nahkaa, savua ja toffeeta. Keskitäyteläisessä maussa lääkemäisyyttä, sherryä, viiniä ja sokeria. Keskipitkässä jälkimaussa paljon sherryä. Vettä tämä ei kaivannut yhtään mukaan. Pisteet: n22+t23+f21+b22 = 88/100.

http://www.teerenpeli.com/

Mustialan olutta lasissa ja Tian
kädessä informaatiopläjäys panimon oluista...

Ja takaisin oluiden pariin. Oltiinhan olutfestareilla. Kuninkaankartanon Panimo Mustialassa oli uusi tuttavuus itselleni. Sitä siis maistamaan. Listalla oli monta hauskannimistä olutta, kuten Jatsityttö, Torppari, Häähumu jne, mutta päädyin kahden kesäoluen jälkeen portteriin. No, ovathan portteritkin ja muut tummat ihan yhtä hyviä kesäoluita siinä kuin pilsit ja lageritkin, joten kaikki käy. Tyyki 20 on portteri, joka on joulukuussa 2012 pantu olut ja jonka nimi kaiketi viittaa kantavierrepitoisuuteen (20%). Musta olut oli tosi lakritsinen tuoksultaan ja maultaan kaakaota unohtamatta. Täyteläinen ja kermainen. Pisteet: 38/50.

http://portal.hamk.fi/portal/page/portal/HAMK/Yleisopalvelut/Matkailupalvelut/Mustiala/IsoPiippu/Panimo

Myöskin Rekolan Panimo on tehnyt yhteistyötä Panimoyhtiö Hiisin kanssa ja saaneet aikaiseksi oluen nimeltä Kaksi Kotia. Hienosti keksitty nimi. Utuisen kuparin värisessä oluessa on tuoksussa kypsiä hedelmiä ja maussa humalaa, toffeeta ja pähkinää. Ei tämäkään jää yhtään edellisistä. Pisteet: 36/50.

http://www.rekolanpanimo.fi/
http://panimohiisi.fi/

Nyt oli tullut hyviä oluita vastaan, mutta eihän se ollut mikään yllätys, kun suomalaiset pienpanimot yleensäkin osaavat tehdä hyviä oluita. Hollolan Hirven Belgian Hirvi ei ihan aikaisempien oluiden pistemääriin päässyt, mutta en voi sitäkään haukkua mitenkään sen enempää. Tuoksussa hedelmää, hunajaa ja hiivaa ja maussa sitrusta, hedelmää ja vähän happamuutta. Pisteet: 31/50. Hyvää tämäkin oli.

http://www.hollolanhirvi.fi/net/content/view/18/29/

Päivän päätti yksi suosikkioluttyyleistäni eli imperial stout. Tällä kertaa tamperelaisen Plevnan tekemä 8-volttinen Siperia. Tykkään kovasti espressoista, joten tämän oluen ulkonäkö hiveli silmääni ja olihan sille pakko antaa täydet 5 pistettä siitä. Lasissa kun tuntui olevan tuplatriplaespresso: musta olut kahvinvärisellä vaahdolla ja se tuntui kestävän koko oluen juonnin ajan. Tuoksussa paahteisuutta ja lakritsaa. Maussa taasen kahvia, lakritsaa ja rautaa. Se imperial stouteista tuttu verinen maku valtasi suun. Ei niin paljoa kuin monessa muussa saman tyylin oluessa, mutta pikkaisen tässäkin. Täyteläinen olut kerrassaan. Pisteet: 44/50.

http://www.plevna.fi/




LAUANTAI 27.7. 

Lauantaina tuli sitten uudestaan lähdettyä tähän mukavaan festariin. Vielä muutama olut piti maistaa.

Ensimmäiseksi tuoppiin helsinkiläisen Panimoravintola Bryggerin Transatlantic Ale. Lapun mukaan siis English American Pale Ale siis kyseessä eli humalaa, sitrusta ja hedelmää samassa tuopissa, kuten yleensäkin apoissa ja ipoissa on. Hyvä ja raikas aloitus lämpimänä päivänä. Pisteet: 34/50.

http://bryggeri.fi/bryggerin-uusin-olut-on-transatlantic-ale/


Suomenlinnan Panimon Fabian Stout oli seuraavana vuorossa. Musta olut, jossa kahvinvärinen vaahto, joka pysyi kivasti mukana koko oluenjuonnin ajan. Paahteisuutta ja lakritsia. Täyteläinen ja kermainen. Pisteet: 39/50.

http://www.panimo.com/etusivu.html

Ja sitten ehkä koko SOPPin paras ylläri. En ole koskaan ollut mikään savuoluiden ylin ystävä, mutta Beer Hunter'sin Savu? Ça Va! (menikö oikein?) oli positiivinen ylläri. Mikan mukaan viskeistä tuttua turvesavua oli nyt käytetty tavanomaisten savustusten sijaan, joten tämä oli äärettömän pehmeästi savustettu eikä iskenyt päin alventtia, kuten jotkut savuoluet tekevät - ainakin minulle. Tuoksussa pekoniakin, mutta voimakkaimmin minulle tuli mieleen uudenvuoden yönä räjäytetyt raketit ja paukut eli se ruudin tuoksu, joka leijailee puolenyön jälkeen vielä pitkään juhlinnan jälkeen. Pisteet: 45/50.

Tämän jälkeen siirryin naapuriständille eli Plevnan oluisiin ja sieltä valitsin Severin Extra IPA:n. Tyypillinen IPA, jossa myöskin sitrusta, hedelmää, humalaa ja männynneulasia suu täynnä. Mutta hyvää sellaista. Pisteet: 36/50.

Viimeisenä maistelin vielä Saimaan Juomatehtaan 8-prosenttinen tuotos Milneburg IPA. Suutuntumaltaan täyteläinen olut oli myös hieno ylläri. Tuoksussa karamellia, hedelmää, hunajaa ja humalaa. Maussa näiden lisäksi myöskin toffeeta. Hieno vahva IPA. Pisteet: 40/50.

http://www.saimaanjuomatehdas.fi/


Oma Top 3 ranking siis näiden kahden päivän ja maistetun 11 oluen osalta oli:
1) Beer Hunter's Savu? Ça Va! = 45/50
2) Plevna Siperia = 44/50
3) Saimaan Juomatehdas Milneburg IPA = 40/50.

Paljon jäi silti maistamatta, mutta hyvä näinkin. Ensi vuonna uudestaan. Kiitos järjestäjille, että tällainenkin festari Suomesta löytyy. SPY kiittää.

Muutama kuva SOPP:ista:

Beer Hunter'sin iloiset "panijat".
Kuten näkyy, niin tämä kuva on
rakennettu kahdesta epäonnistuneesta
otoksesta :-)

It's jazz, jazz, jazz (mm. Glenfiddich 40 YO)

Viime viikko tuli vietettyä Porissa jazzaillen, kavereita moikaten, Yyterissä polskien, pubeja kiertäen. Porilaisena olen ylpeä Porista - en pelkästään kulttuurin puolesta, vaan myös oluesta ja viskistä. Beer Hunter's ja Ruosniemen Panimo pitävät lippua korkealla. Tällä kertaa maistelin muutamia tosi hienoja oluita ja viskejä Porissa, mutta ei niistä sen enempää. Tai no, ehkä sen verran, että sellaiset Beer Hunter'sin spesiaalipullotteet tuli maistettua kuin Otava Factory (tätä löytyi Ravintola Panimon hanasta Otava Factory -keikkateltan vierestä) ja Riemun ja Rappion Ryyppy -olut, jota saa taasen Satakunnan Museon kahvilasta. Tämä näyttely pitää kyllä ehtiä katsomaan ennen kuin se loppuu.

http://www.pori.fi/kulttuuri/satakunnanmuseo/uutiset/2013/04/riemunjarappionryyppy-alkoholinhistoriaamuseossa.html

Beer Hunter'sista pitää nostaa esille harvinaisempi viski eli Glenfiddich 40 YO. Tämä Rare Collection -sarjaan kuuluva viski on pullotettu 23.10.2000 (eli tislaus on siis taskulaskinta hyväksi käyttäen tapahtunut vuonna 1960) ja Huntersissa on pullo numero 196/600. Ruusunpunaisen värinen viski on tuoksultaan sitruksinen, hedelmäinen, nahkainen, tupakkainen ja toffeinen. Makuelämys on mielestäni hedelmäinen, mausteinen, makea ja viinimäinen. Tuoksu on mielestäni parempi kuin maku. Jälkimaku on keskipitkä ja hedelmäinen ja viinimäinen. Pisteet: n23+t20+f21+b21 = 85/100. Pisteet eivät tässä tapauksessa ole ne tärkeimmät. Olit sitten mitä mieltä tahansa, niin tällaiset viskit kuuluvat niihin, joita kannattaa ehdottomasti maistaa, kun tilaisuus siihen tulee. On hyvin luultavaa, että toista kertaa et tällaisiin törmää.

http://www.masterofmalt.com/whiskies/glenfiddich-40-year-old-whisky/

Viisi Penniä 2-vuotisbileet (5.7.2013)

Helsingissä Mannerheimintien varressa sijaitseva Viisi Penniä täytti 2 vuotta 5.7.2013. Itse asiassa Viisi Penniä nimenä on ollut jo sitäkin aiemmin käytössä juuri tuossa samaisessa paikassa jo vuodesta 1956, mutta tämä uusi VP on ihan eri juttu kuin se edellinen pubi. Tätä vuosipäivää juhlistaen he olivat myöskin tilanneet Beer Huntersilta Porista juhlaoluen ja sillekin järjestettiin nimikilpailu. Viime talven nimikilpailun voittaneena (Femman Kaamosteoria) ei päähän napsahtanut tällä kertaa mitään nasevaa ja hyvää nimeä, joten jätin osallistumisen väliin. Nimeksi tälle 8-volttiselle kaura IPA:lle tuli Femman Lupsakka, mutta siitä myöhemmin.

Ensimmäiseksi kuitenkin tutustuin viikonlopun aluksi Avery Brewingin Ellie's Brown Ale'en. Pähkinäinen olut oli hieno aloitus viikonlopulle. Saksanpähkinä tunkeutui joka puolelle. Ei paha. Pisteet: 36/50.

Durhamin panimon Belgiyritys eli Bede's Chalice Belgian Tripel oli erittäin hyvä yritys tehdä belgiolutta. Hunajaa, nahkaa, kukkaa, hedelmää, toffeetta ja täyteläistä suutuntumaa. Hieno olut. Pisteet: 40/50.

Ennen illan kohokohtaa halusin vielä maistaa Malmgårdin Proto #2:sta. Kuten Proto ykkönenkin, niin tämäkin oli hyvä. Hedelmäinen, humalainen, vehnäinen ja täyteläinen olut. Pisteet: 37/50.

Pari viskiäkin tuli maistettua: Glengoyne 12 YO ja Bruichladdich Sixteen. Olen aina pitänyt Glengoynesta ja tämäkään ei petä. Suklainen, hedelmäinen, sherryinen, makea ja vaniljamainen viski on aina hyvä. Pisteet: 90/100.

Toinen viski oli Bruichladdich Sixteen eli kuusitoistavuotias viski. Suklainen, päärynäinen, hedelmäinen ja hunajainen viski miellytti makuhermoja. Pisteet: 88/100.

Sitten se illan kohokohta eli 2-vuotisjuhlaolut: Beer Huntersin Femman Lupsakka. Nimikilpailun voittanut Lupsakka on 9-volttinen kesäolut. Kuparinvärinen olut, jossa sitrusta, hedelmää, humalaa ja mallasta ei pettänyt. Täyteläisen oluen oli tehnyt Beer Hunter's Porista. Samoin kuin Femman Kaamosteorian (nimi by me) viime talvena. Pisteet: 39/50.

Beer Huntersissa (ja Pub Winstonissa) käymässä 1.6.

Kesän alun kunniaksi tuli Porin reissulla käytyä Beer Huntersissa ja heti sisään astuessani silmäni löysivät hyllystä Old Buck -pullon. Uusin pullote oli 5-vuotias ja tislattu 2008 ja nyt siis huhtikuussa 2013 pullotettu. Bourbon Virgin taisi olla tynnyri, jossa tuo on kypsytetty. Ensiksi pitää todeta, että kiva keväinen siitepölyinvaasio on varmasti vaikuttanut arvosteluihin ja siksi ainakin tätä Old Buckia haluankin maistaa uudelleen myöhemmin kesällä. Mutta, tällä mennään. Tämähän tuntuu olevan aika erilainen verrattuna aikaisempiin versioihin. Ruokaöljyn värinen viski on tuoksultaan aika kalpea. Ruohoinen voisi sanoa. Maussa oli etikkaista terävyyttä, joka kuitenkin hävisi nopeasti lasista ja tilalle tuli hunajaa, lääkemäisyyttä, mausteita ja vaniljaa. Ei ehkä mikään huippuversio Old Buck -kokoelmassa, mutta juotavaahan tämäkin on. Laitetaan kaikille osa-alueille 20 pistettä ja maistetaan myöhemmin uudelleen. Jos sitä on vielä saatavilla. Päivitys: Tulipa Jazzareilla maistettua uudestaan tätä Old Buckia ja pisteiden tarkennus: n21+t21+f20+b21 = 83/100. Omenaa löytyi tällä kertaa tuoksusta. Kyllä se auttaa, kun röörit ovat auki...

Pari muutakin viskiä tuli maistettua: Mackillopin pullottama Benrinnes 1988/2012. Mielenkiintoisen suklainen viski, joka kuitenkin jää suht plätkyksi ja arkiviskimäiseksi. Pisteet: 78/100.

Suurempi odotus oli sitten Ardbegin uusin pullotus eli Ardbog. Tämä on kypsytetty 10-vuotta sekä Bourbon -tynnyreissä että Manzanilla Sherrytynnyreissä. Pullote julkaistiin Ardbeg Day'n kunniaksi 1.6., joten sopivasti siis olin käymässä Porissa. Viskin värisävy toi mieleen ruskan syksyllä. Tuoksussa hunajaa, sherryä ja savua. Maussa sitten taasen hedelmää, hunajaa, sherryä, savua ja mausteita. Mukava viski nautittavaksi. Pisteet: 85/100.

http://www.thespiritsbusiness.com/2013/05/ardbeg-ardbog-pays-tribute-to-islay-bogs/

Oluiden puolelta sitten taas huomio kiinnittyi hanaan, jossa oli 3,5 -prosenttista Mufloni Lyttskär Gose'a. Tämä on kuulemma pohjoismaiden ensimmäinen tämän oluttyypin julkaisu. Panossa on käytetty maitohappobakteereita, korianteria ja suolaakin. Saksanmaaltahan tämän tyypin oluet ovat kai kotoisin. Utuinen olut on ruohoinen, sitruksinen ja hapankin. Varmaan erittäin sopiva kuumiin kesäpäiviin. Pisteet: 30/50.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Gose_(olut)

Tästä olikin helppo siirtyä IPA:an ja Gotlands Bryggerin Brutal Bulldog Double IPA. Kuten olettaa saattaa, niin oluesta löytyi paljon humalaa ja hedelmää ja sitä mäntyisyyttä. Täyteläinen ja erittäin hyvä olut kyseessä. Pehmeä suutuntumaltaan vaikka onkin Double IPA. Pisteet: 41/50.

http://www.gotlandsbryggeri.se/produkter/

Viskihyllyn yläosan olivat nyt Huntersissa myös täyttäneet isot jenkkiolutpullot ja sieltä bongasinkin hevimetalliystäville sopivan oluen eli AleSmith'in Anvil ESB. Mutta, mutta. Tästä kyllä tuntui puuttuvan se bitter -osuus kokonaan. Ei tuntunut juurikaan katkeruutta kitalaessa. Eli vähän kuin Anvil lavalla ilman dildoa. Muuten mukava olut kuitenkin. Pisteet: 32/50.

http://www.youtube.com/watch?v=jDC2e6i6Quw

Illan päätteeksi Ässien toiseen kotiluolaan eli Pub Winstoniin. Ovella patalogo tervehti kulkijaa ja sisään astuimmekin maistamaan Winston Portteria, jonka on pannut vastapäinen Beer Hunter's. Tämä on Pub Winstonin juhlavuoden olut (onnittelut 30-vuotisesta taipaleesta) ja sitä siis saa koko vuoden ajan. Tästä kai pitää arvioissa sanoa Ässien mukaan sanoa, että kyseessä on patamusta olut :-) Olut oli mukiinmenevä (ja mieheenkin) ja siitä löytyi kahvia, paahteisuutta, suklaata ja lakritsaa. Voltteja on 5.5% Pisteet: 36/50.

https://www.s-kanava.fi/web/s/uutinen?announcement=510498_11298

Ilta oli siis mukava ja jazzareilla pitääpi taas tulla tänne maistelemaan viskejä ja oluita. Kiitos ja kuulemiin vähäksi aikaa.

Pääsiäisen saldoa

Pääsiäinen eli minulle pitkä viikonloppu. Tuli käytyä sekä Viidessä Pennissä että Villissä Wäinössä. Molemmissa on hieno olut- että viskivalikoima. Suosittelen.

Viskipuolelta tuli maistettua Bruichladdichin 1998 sherry Oloroso editionia, joka oli mukavan... sherryinen. Paahteista sokeriakin mukana. Pisteet: 87/100.

Ja sitten GlenDronachin kimppuun. Tästä tislaamosta olen myös aina pitänyt. Monia hienoja viskejä sieltä tullut (mm. 21-vuotias Parliament. Nam). Nyt maistoin GlenDronach 1992 batch #7 versiota, joka on 19-vuotias ja Oloroso Sherry -tynnyrissä kypsynyt. Värihän on aivan mahtava tässä viskissä ja tuoksussa heti tietysti sherryä, mutta myös tammea ja veden lisäämisen jälkeen myös ruudin tuoksua. Maussa kahvia, tammea, viiniä, puuta ja tietysti... sherryä. Upea viski. Pisteet: 92/100. Hyllyyn jäi vielä kutkuttavasti odottamaan 1972 tislattu versio. Mutta se jäi toiseen kertaan...

Olutpuolella tuli maisteltua mm. seuraavia oluita:
Malmgård Proto #1. Pisteet: 38/50
Oud Beersel -panimon Oude Geuze Vieille. Pisteet: 30/50
Laitilan Kievari Kölssi. Pisteet: 29/50
Primatorin yritelmä tehdä English Pale Ale'a. No, ihan hyvinhän se onnistui. Pisteet: 31/50
Walesilaisen Brainsin Barry Island IPA. Hieno IPA siis tämä. Pisteet: 38/50.
Laitilan Imperiaali. Tämä oli kyllä positiivinen yllätys. Rautaa ja verta. Hienoa. Pisteet: 42/50.
Koskipanimon Plevnan Smörre IPA ei kalpene yhtään. Humalainen ja mäntyinen. Pisteet: 42/50.
Stallhagenin Irish Cream Stout jäi vähän kalpeaksi, mutta pubioluena menee hyvin. Pisteet: 30/50.
Beer Hunter'sin panema Mufloni Onward ZPA oli kyllä viikonlopun voittaja. Yritän olla puolueeton, vaikka porilainen olenkin, mutta tässä oli kyllä mukavasti humalaa ja hedelmää. Täyteläinen, hieno olut. Pisteet: 45/50.
Vielä voisi lisätä Nokian Panimon Keisari 66 American Pale Ale. Hieno yritys kokeilla APA'a. Pisteet: 32/50.

Femman Kaamosteoria ja Viiden Pennin pikkujoulut 5.12.2012

Ensiksi: hyvää itsenäisyyspäivää!

Mika ja tynnyrit.

Toiseksi: osallistuin avovaimoni Tian kanssa eilen Viiden Pennin pikkujouluihin, jotka olivat upeat. Kiitos Frankille ja muulle VP:n henkilökunnalle. Bändi (jonka nimeä en enää muista) oli myös hyvä. Hienoa bluegrassiä kuitenkin soittivat. Kinkkua, rosollia, perunasalaattia, naposteltavaa, glögiä jne. Kaikki olivat herkullisia.

Osallistuimme myös uuden Viiden Pennin talvioluen nimikilpailuun. Oluen panosta huolehti Mika Heikkinen Beer Huntersista. Jännitys tiivistyi kun odotimme Mikan saapuvan pakettiautollaan Porista tuomaan uutta olutta. Odotellessa tuli maisteltua mm. Mikkellerin Mexas Ranger. Aika lailla Koffin Portterin omainen olut. Chiliolueksi Untappd tämän merkkaa, mutta itseltä ainakin jäi huomaamatta koko chili. Ehkä se oli vain hyvä juttu :-)

1,5 litraa Femman kaamosteoriaa kumottavana...

Tuli myös pitkästä aikaa maistettua Glenmorangien 18-vuotiasta viskiä ja sille oli nyt pakko antaa paremmat pojot kuin vuosia sitten. Onko pullote muuttunut vuosien varrella vai oliko ihan meikäläisen suusta johtuva juttu. Muita mielenkiintoisia illan mittaan maisteltuja olivat VASP:in Prykmestar Savukataja (hieno savuinen olut tämäkin) sekä Wadworthin IPA ja Orange Peel (ei näistäkään pahaa sanottavaa).

Puoli kahdeksan aikaan valkoinen paku sitten kurvasi pihaan ja punapipoinen Herra Heikkinen alkoi kärräämään tynnyreitä sisään. Suussa napsahti jo pahasti tuossa vaiheessa, kun näki niiden päätyvän tiskin taakse. Ja noin vartin odottelun jälkeen sitä sai vihdoin ja viimein hanasta. Ei kuin jonottamaan. Ja olihan tuo hieno olut. Sysimustan ja kahvin värisen paksun kermaisen vaahdon omaava upea olut. Paahteinen, lakritsinen, mausteinen, täyteläinen ja pitkällä jälkimaulla varustettu 9-volttinen namipala. Hieno pano taas Mikalta ja Beer Huntersilta. Pisteitä pitää antaa kyllä 45/50. Viiden Pennin Facebook-sivuilla on hauska määritelmä oluesta: "9.0 % balttiportteri ,jossa apteekin salmiakki ja suomalainen puolipuhdas navetassa asuva lypsettävä nauta yhdistyy liukkaasti".

Ensimmäistä tuoppia kun olin maistelemassa, niin kongi löi jälleen ja Frank ilmoitti nimikilpailun voittajan ja kerrankin minunkin kohdalla nalli napsahti ja voitin kisan ehdottamallani nimellä Kaamosteoria. Lopulliseksi nimeksi asettui Femman Kaamosteoria. Palkinnoksi kaksi tuoppia Kaamosteoriaa ja Highland Park -paita. Ilta sai hienon kruunun tällä. Kiitos Viisi Penniä hienoista bailuista ja kiitos Beer Hunter'sille hienosta oluesta.

Briefly in English: we attended pre-Christmas party at Viisi Penniä beerhouse. Nice nosh and good beer. Beer Hunter's from Pori brewed the house beer for Viisi Penniä and Mika Heikkinen himself was delivering the goods that night. I also attended a competition about the name of the new beer and my suggestion Kaamosteoria (playful name game from Chaos theory) won. Great winter beer. Black beer with large, thick and coffee coloured head. Burnt, liquorice, spicy, full-bodied and long aftertaste. Beautiful. Gotta give 45/50 points for this. Thank You, Viisi Penniä for organizing a great party and thank you Beer Hunter's for a great beer.

Viiden Pennin henkkilökuntaa.

Highland Park 18 Years Old distilled in 1956

Beer Huntersissa Porissa tuli tilaisuus maistaa sellaistakin herkkua kuin Highland Park 18 Years old distilled in 1956. Sitä oli jäänyt pieni liru vielä pulloon ja pakkohan sitä oli maistaa. Sen verran sitä sai lasin pohjalle, että siitä jonkin sortin analyysejä ja pisteytyksiä pystyi tekemään. Tuoksussa oli paljon nahkaa ja myös parfyymiä. Tuoksu oli aika täyteläistä ja tuntui mukavalta nenässä. Maussa oli paljon hedelmää, hunajaa ja toffeeta. Keskipitkä jälkimaku toi esiin myös tuon nahkaisuuden. Tämä on siis 1970-luvun pullote (1974?), joten tällaisiin on aina pakko käydä kimppuun kuin sika limppuun, kun sellainen tulee eteen. Historian havinaa aina näissä pullotteissa. Hyvää, mutta ei se nyt mitään maailman parasta ollut :-)
Pisteet: tuoksu 23 + maku 22 + jälkimaku 21 + balanssi 22 = 88/100.

At Beer Hunters in Pori I had a chance of tasting this tasty dram: Highland Park 18 years old distilled in 1956. They had a small amount of it left on the bottle so I had to taste this. There was enough of it to make some kind of an analysis. After first sniff there were lots of leather in it. Also perfume. Very full and it felt good on the nose. On the palate I tasted fruits, honey and toffee. Medium long aftertaste brought that leather back again. This is a 1970's bottling (1974?) so whenever you have a chance of tasting these then go for it. You can see history go pass your eyes when you taste these old bottlings. It was good but it wasn't the best you've tasted :-)
Points: nose 23 + taste 22 + finish and aftertaste 21 + balance 22 = 88/100.

Beer Hunter's Saison De Randonneur 4.5%

Tästä oluesta olen maistanut sekä 6.5%:n version että 4.5% hanaversion ja nyt siis vuorossa 4.5%:n pulloversion. Olutopas.info:ssa tämä on syyskuun 2012 kuukauden oluena. Hyvältä tämäkin maistuu, kyllä Mika panna osaa :-)
Tuoksussa kukkaisuutta, yrttejä ja hiivaa. Maussa taasen kukkia, humalaa ja happamuutta. Keskitäyteläinen olut toimii oikein hyvin näin lauantai-iltana. Pisteet: 31/50.

This is the third version of Saison de Randonneur I've tasted so far. First the 6.5% version, then the 4.5% tap version and now this 4.5% bottle version. Finnish beer rating site Olutopas.info chose this to be the Beer of the Month in september 2012. There are lots of floral, yeasty and herbal aromas in the nose and floral, hoppy and sour flavours in the taste. Medium-bodied, nice beer for Saturday night. Points: 31/50.

At the back Bob Dylan and his latest: Duquesne Whistle:
http://www.youtube.com/watch?v=mns9VeRguys

Viisi Penniä & Kitty's

Real ale'a Kittysissä  (Real ale at Kitty's Pub)

Tulipa eilen käytyä Pennissä maistamassa muutamia oluita ja viskejä. Ilta alkoi Beer Hunter'sin Mufloni Säppi APA:lla, joka oli oikein mukavan humalainen ja kukkainen. Sitrusta ja hedelmääkin mukana sopivasti. Pisteet: 36/50. Tämän jälkeen maistui myös Brew Dogin Chaos Theory. Karamellia, hedelmää ja humalaa tuoksussa ja pähkinää, suolaisuutta, mallasta ja humalaa maussa. Tällekin pisteet 36/50. Sitten Roguen Old Crustacean Barleywine style'n kimppuun. Tuoksussa hedelmää, makeutta, vihanneksia ja hiivaa. Maussa mallasta, happamuutta ja samalla myös makeutta. Pisteet: 34/50. Viskeissä tuli maistettua paikallista erikoisuutta eli Penni Peated Malt. Tämän viskin pohjana on Smoky Joe ja sitä on lillutettu tynnyrissä, jossa on taas lillutettu Pedro Ximenes -sherryä. Kyllä Smoky Joe parani tämän ansiosta. Tuoksussa nahkaisuutta, parfyymiä ja savua. Maussa taasen lääkemäisyyttä, sherryä, savua ja toffeeta. Pisteet: 86/100. Sitten Bruichladdichin Octomore 4_167, joka oli hunajainen, suolainen, savuinen ja mausteinen viski. Bruichladdichiltä kans tulee näitä erilaisia viskejä kuin sieniä sateella. Hyviä kylläkin. Illan päätti Glenlivetin 18-vuotias viski. Tämän tislaamon 12-vuotias ei kuulu suosikkeihini, mutta tämä on kylläkin parempi. Hedelmäinen, makea ja hunajainen viski. Ei paskempi, kuten Porissa sanotaan. Pisteet: 86/100. Tänään sitten taas Kittysiin ja maistelemaan real ale'a. Hanassa olikin uusi tuttavuus eli Tring -panimo ja Bring Me Sunshine -olut. Kukkainen, hedelmäinen, humalainen olut. Real ale't ovat aina melkein järjestään hyviä oli hanassa sitten mitä tahansa. Tällekin pisteet 38/50. Otin kyytipojaksi vielä Auchentoshanin Valinchin, joka oli ihan mukava viski oluen kera. Omenainen tuoksu, jossa myöskin parfyymiä, konvehtia, konjakkkia ja kaakaota. Maussakin hedelmää, makeutta ja vaniljaa. Pisteet: 85/100.



I went to Viisi Penniä pub yesterday to taste few beers and whiskies. I started with Beer Hunter's Mufloni Säppi APA which was very nice beer with hops and floral aromas. It was also citric and fruity. Points: 36/50. After that I tasted Brew Dog's Chaos Theory. That too was great. Caramel, fruits and hops on the nose and nuts, vinegar and hops on the palate. Points: 36/50. Then Rogue's Old Crustacean Barleywine Style. Fruity, sweet, veggies and yeast on the nose and malts, sour and sweet on the palate. Points: 34/50. I also tasted some whiskies. I had local speciality called Penni Peated Malt. This is infact Smoky Joe that was finished inside Pedro Ximenes filled small barrel. Great finish. Leather, perfume and smoke on the nose and medicine, sherry, smoke and toffee on the palate. Points: 86/100. Then Bruichladdich's Octomore 4_167 which had honey, salt, smoke and spices. Points: 87/100. I ended the night with Glenlivet's 18 year old. The 12 year old isn't my favourite but this is better. Very fruity, sweet and honey-flavoured whisky. Points: 86/100. Today I went to Kitty's pub at the centre of Helsinki. I've always loved real ale and that's why I wanted to visit that pub. They had Tring brewery's Bring me sunshine -ale. Very nice like real ale's usually are. Floral, fruity and hoppy ale. Good for hot summer days. Points: 38/50. I had Auchentoshan Valinch on the side. Nice whisky for it. Apples, perfume, praline, cognac and cocoa on the nose and fruits, sweetness and vanilla on the palate. Points: 85/100.

Old Buck 2005/2012, 6YO (41.1%)

Poikkeuksellisesti 41.1% Old Buck versio, joka tislattu 25.10.2005 ja pullotettu 26.3.2012 ja kypsytetty Bourbon-tynnyrissä nro 6. Jostain oudosta syystä volttimäärä on alle "normaalin" Old Buckin ja siihen ei selitystä vielä ole tiedossa. Myöskin toinen outo, makuun liittyvä juttu, on se että vaikka kypsytys on tapahtunut Bourbon-tynnyrissä, niin maussa ja tuoksussa voimakkaasti tulevat esille rommirusina, madeira-viini, hedelmät ja hunaja. Tosi viininen. Etikettikin on käynyt läpi uudistautumisen. Hieno viski siltikin ja tässä kai on sitä viskimagiikkaa parhaimmillaan, kun lopputulos on muuta kuin odotetaan.

Oddly only 41.1% Old Buck released. Hard to say why it's not the "normal" Old Buck ABV this time. Distilled 25.10.2005 and bottled 26.3.2012. Matured in Bourbon barrel no 6. The other odd thing relates to aromas and flavours: despite Bourbon-barrel influence there are lots of rumraisins and Madeira wine in nose and taste. Also fruits and honey. Very winey-like Old Buck. Also the label's been redesigned. Very nice whisky and maybe this is a perfect example of whisky magic as the resulted whisky is different what you've been expecting.


Pisteet/points: n23+t22+f21+b21=87/100 (kouluarvosana 8.5)

Westvleteren Extra 8 at Beer Hunter's, Pori (18 April 2011)

Last weekend I had the chance to taste Westvleteren's trappist beer. Not the Holy Grail one but Extra 8. The world's best beer is usually thought to be Abt 12 and it has gained e.g. 47/50 points at http://olutopas.info. The bottle itself doesn't have a label and the only information can be found on the crown cork. The colour of the beer is very much similar to coffee and it had thin creamy foam. I could detect scents like sweetness, ripe fruits and toffee while I could taste coffee and licorice. The warmer it got the more you enjoyed it. Even the last drops tasted good nevertheless the liquid itself was quite warm already. It's sad that these trappist beers that Westvleteren brew can't be found in any shops. So, nevertheless they're bit expensive you should buy and try whenever you have the chance. I eagerly wait for the Abt 12 to come across my path.

My points: aroma 9/10, appearance 4/5, flavour and finish 9/10, palate 5/5, overall score 18/20 = 45/50 points. Olutopas.info points: 46/50.