Viskejä loman kunniaksi

Viikonlopun ja loman alkamisen kunniaksi lähdimme käymään Black Doorissa ja William K Annankadulla Helsingin keskustassa. Muutamia viskejä tuli siis maisteltua. Annankadun William K varsinkin on viime aikoina nostanut profiiliaan viskien määrässä ja nykyisin sieltä löytyy n. 140-150 erilaista viskiä hyllystä. Hienoa!

Järjestyksessä tuli siis maistettua näitä:

1) Signatory Vintagen pullottama Glenlochy 1980. Tislattu 1980 ja pullotettu 55.3 volttisena vuonna 2006. Tuoksu on hyvin omenainen ja calvadosmainen. Maussa hedelmää, hunajaa ja mausteita. Pisteet: n21+t22+f22+b21 = 86/100.

2) Illan kohokohta oli 1993 pullotettu GlenDronach 1968 Vintage. Vaikea ymmärtää, että tuona vuonna Rollarit tekivät hienon Beggars Banquet levyn ja Beatles White Albumin. Nahkainen, mausteinen ja hyvin sherrymäinen viski tuntui joka makunystyrässä ihunalta. Ainoa miinuspuoli tässä oli jälkimaun pituus. Olisi saanut olla paljon, paljon pidempi. Pisteet: n24+t24+f22+24 = 94/100. Suosittelen maistamaan ennen kuin loppuu. Näitä ei enää taida saada juuri mistään.

3) BenRiach on pullottanut Suomeen ennenkin viskejä ja nyt oli vuorossa William K:lle 2012 pullottama ja 1995 tislattu viski. Tämä 17-vuotias viski oli myöskin sherryinen ja portviininen, mutta myöskin tervapastillia sain esille tuoksusta. Viinimäinen, hedelmäinen ja konjakkimainen tisle. Marsipaaniakin oli jälkimaussa. Pisteet: n23+t23+f23+b23 = 92/100.

4) BenRiachilla jatketaan. Nyt vähän helpompi viski eli 12 -vuotias sherrytynnyrissä kypsytetty viski. Tästä ei sen enempää irronnut (sherryä, parfyymiä, hedelmää), joten pisteetkin jäävät heikommaksi: n22+t21+f20+b21 = 84/100.

5) Ja lisää BenRiachia. Nyt vähän vanhempaa eli 1976 tislattua. Tuolloinhan julkaistiin Rollareilta hieno Black and Blue -levy. Tämä on pullotettu 2007 ja on hedelmäinen ja kumkvattinen, eetterinen ja limemäinen. Kahviakin löysin mausta. Pisteet: n21+t22+f21+b22 = 86/100.

6) Gordon & MacPhailin Glen Mhor 1980 oli sitten vuorossa. Olen yhtä aiempaa eli 1979 versiota maistanut ja en sille kauhean hyviä pisteitä ole antanut eikä tämäkään parempaa ole. Hyvin mieto viski, jossa kurkkua ja sokeria. Tästä ei sen enempää. Pisteet: n19+t20+f18+b18 = 75/100.

Suosittelen siis äkkiä Black Dooriin Helsinkiin maistamaan tuota GlenDronachin 1968 tislattua viskiä.

Viikonlopun maistelusaldo

Maanantaina on tiedossa TYHY-päivä, joten oli pakko päästä perjantaina ottamaan muutama rentouttava, jotta tuo edessä oleva arkiviikon aloitus unohtuisi taka-alalle. Black Door tällä kertaa osoitteena. Löytyyhän sieltä riiliäkin. Sillä oli hieno aloittaa viikonloppu. Kyseessä Dark Starin Revelation. Kuparinruskeassa oluessa oli tuhti vaahto ja sitä olisi pitempääkin ihaillut. Jano vain alkoi painaa päälle sen verran kovasti, että pakko oli ottaa hörppy. Tuoksussa ja maussa oli paljon humalaa ja hedelmää, joten kivan raikas olut oli kyseessä. Kokonaispisteet: 39/50.
http://darkstarbrewing.co.uk/revelation/

Kyytipojaksi otin pari senttiä Highland Parkin Lokia.Tämä on 15 -vuotias pullote ja jatkoa viikinkiaiheisille viskeille HP:lla (The Valhalla Collection). Tuoksussa ja maussa on paljon suolaisuutta. Myös nahkaa ja savuakin löytyy vaniljan ja hedelmien täytteeksi. Pisteet: n22+t23+f22+b22 = 89/100.
http://www.highlandpark.co.uk/the-tasting-room/valhalla-collection/loki

 Sitten piti saada jotain vähän tuhdimpaa. Durhamin panimon Temptation Russian Stout siis pöytään. 10-volttinen stout kuulosti hyvältä ja ei se pettänyt. Musta olut kätki sisälleen paahteisuutta, lakritsaa, savuisuutta ja mausteita. Täyteläinen ja kermainenkin. Upea olut. Nämä tuhdit stoutit ovat aina hyviä. Pisteet: 40/50.
http://www.durhambrewery.co.uk/bottles/temptation.aspx

Viskissä siirryin uusimpaan Islay -saaren tislaamoon eli Kilchomaniin ja sen viimeisimmän pullotteen eli Loch Gorm'in kimppuun. Meri ja suolaisuus siis jatkuivat lasissa. Nahkaa ja laastaria unohtamatta. Täyteläinen viski, jossa pitkä savuinen ja suolainen jälkimaku. Löytyi sieltä kyllä vähän hedelmääkin taustalta. Tämän kanssa pystyi helposti kuvittelemaan itsensä meren rannalle. Pisteet: n23+t23+f22+b23 = 91/100.
http://kilchomandistillery.com/updates-from-the-team/launch-loch-gorm

Ja stoutin makuun kun pääsin, niin pakko jatkaa samalla eli kyseessä kaverin mukaan Porterhouse'n Plain Porter, mutta hän ei ollut varma asiasta. Tiskiltä pöytään on niin pitkä matka, että tuollainenkin tieto saattaa haihtua matkan varrella päästä :-) Paahteisuutta ja lakritsaa kuitenkin löytyi. Hieno olut tämäkin. Pisteet: 38/50.

Kolmas viski oli Gordon & MacPhailin pullottama Aberfeldy 1990/2010. Hedelmää ja tupakkaa tuoksussa ja maussa. Monesti nämä yksityisten pullottamat viskit ovat pettymyksiä, mutta ei todellakaan aina. Tämä on pienoinen pettymys. Yksipuolinen viski, jolle pisteet: n20+t20+f19+b19 = 78/100.
http://www.gordonandmacphail.com/connoisseurs-choice/connoisseurs-choice-aberfeldy-distilled-1990-strength-43-17.html

Kotimatkalla eksyin vielä Angleterreen maistamaan toista riiliä eli Sunny Republic'in Dorset Crossia. Mukava olut tämäkin illan päätteeksi. Pähkinäinen bitter saapi 34/50 pistettä.
http://www.sunnyrepublic.com/
 

Lauantaina sitten kotosalla maistoin innolla uutta Rekolan panimon tuotosta eli Munkintietä. Trappistit ovat lähellä sydäntäni, joten odotukset tätä olutta kohtaan oli korkealla.  Tuoksussa kyllä löytyi banaania ja hedelmää eli niitä tuoksuja, joita yleensä tummissa trappisteissakin on. Löysin sieltä muutakin eli mm. karamellia ja toffeetakin. Suutuntuma oli kevyempi kuin odotin, jopa pikkaisen vetinen. Ei nyt huippupisteitä saa, mutta ihan hyvät 33/50. Täyteläisempää saisi mielestäni olla, mutta silti kaikenkaikkiaan ei paskempi. Pitää silti ostaa ainakin yksi pullo kypsymään pidemmäksi aikaa. Maistellaan uudestaan vaikka sitten syksyllä.
http://www.rekolanpanimo.fi/munkintie/

Ruoan kanssa tuli maistettua Beer Here'n Helmuth The Dog, josta ei sen kummempaa. Vähän tylsähkö olut, joten ei sille 30/50 enempää voi antaa.

Että tällaista tällä kertaa. Lopuksi Rolling Stonesia taasen kerran ja biisi Sticky Fingers -levyltä. Mick Taylor heittää upean soolon sillä levyllä ja nyt 40 vuoden jälkeen taas pitkästä aikaa hänet on kutsuttu soittamaan tutun soolon. Lisää tällaista: http://www.youtube.com/watch?v=ZTu9typQyUQ

Westvleteren 12 ja muutama viski

Westvleteren 12 on olut, joka on monesti palkittu Ratebeer.com'in mukaan maailman parhaimmaksi olueksi. Tätä herkkua on yleisesti saanut ainoastaan luostarin kaupasta, mutta nyt sitä löytyi Helsingistä, Black Door -pubista. Vihdoin ja viimein tuota ylistettyä herkkua pääsin maistamaan. Oliko se niin hyvää kuin on puhuttu. Noh, kaadoin pieneen Westvleteren -lasiin olutta ja annoin sen rauhassa asettua. Tuoksussa oli banaania, kukkaisuutta, hedelmää ja mausteita. Sitten hörppy: kukkaisuus ja hedelmäisyys jatkui. Myöskin happamuutta, mausteisuutta ja sitä banaania löytyi lisää. Täyteläinen ja pehmeä trappisti. Pisteitä tuli annettua 44/50. Huomasin, että olen antanut enemmän pisteitä saman luostarin 8-versiolle ja Rochefort 10:lle tuli annettua 47/50. Eli minulle tämä ei ollut maailman paras olut. Erittäin hyvää kuitenkin. Ja sen verran harvinainen, että kannattaa maistaa aina kun tähän törmää.

Muutaman viskinkin maistoin samalla. Ensimmäisenä Suomeen pullotettu 16-vuotias Bowmore. Mukavan nahkainen, mausteinen ja savuinen tuoksu. Maussa karamellia, sitrusta, hedelmää ja savua. Sherryäkin. Pehmeä. Pisteet: n22+t23+f22+b23 = 90/100.

Toisena Glenmorangien Artein. Tämä tislaamo ei kuulu minun suosikkitislaamoihin, mutta tätäkin oli pakko maistaa. Pienoiseksi pettymykseksi tämä muodostuukin. Olihan tässä kivasti hedelmää ja sherryä. Löytyi myös päärynää, marsipaania, hunajaa, makeaa. Pisteet: n20+t21+f20+b20 = 81/100.

Kolmantena Gordon & MacPhailin pullottama Bladnoch 1993. Tämä oli kyllä sitten illan pohjanoteeraus. Tuoksussa märkää kaislaa? Sipuleita? Ilmapalloja? Kurkkua? Eiköhän tämä ollut tässä. Pisteet: n17+t18+f17+b17 = 69/100.

Neljäntenä Hazelburnin 8-vuotias viski. Tislattu 2002 ja pullotettu 2011. Rubiininpunaisessa viskissä on tuoksuna karamellia, suklaata, nahkaa ja viiniä. Maussa hedelmää ja sherryä. Pisteet: n20+t22+f21+b20 = 83/100.

Pari bitteriäkin tuli maistettua, mutta eipä niistä sen enempää.


Westvleteren 12 is a beer that Ratebeer.com has awarded as the best beer in the world. After many years of seeking this rare bottle I finally found one at Black Door pub in Helsinki. It was floral, fruity, spicy, sour, full-bodied and had lots of bananas. I gave 44/50 points and noticed that their 8 was better and my favourite trappist still is Rochefort 10.

I also tasted few single malts: 16 year old Bowmore that was bottled especially for Finland (90/100), Glenmorangie Artein (81/100), Bladnoch 1993 by Gordon & MacPhail (69/100) and Hazelburn 8 year old (83/100).