OlutExpo 2014

Jätetään tuosta otsikosta nyt sitten se tuhma sana eli v***i pois. AVI-Setä muutoin tulee ja on hyvin hyvin vihainen.

OlutExpo oli viime vuoden sijaintipaikasta (Wanha Satama) siirtynyt HBF:stä tuttuun Kaapelitehtaaseen, joka on aikaslailla ankea ja synkeä. Harmi. Perjantaina tuli käytyä ohimennen maistelemassa muutamia oluita ja viskejä.

Matkalla ratikalla Kaapelitehtaalle unohdin hypätä oikealla pysäkillä ulos (ei pitäisi näprätä vehjettään niin keskittyneesti) ja huomasin liian myöhään, että trämmäri se vain jatkoi matkaansa sillan yli tois pual jokke. No, sieltä sitten kävelemään takaisin tuulessa ja viimassa pitäen hatusta kiinni. Uimaan en halunnut enää jos tuuli olis vienyt hattuni...

 Lipun maksettuani ja palttooni (ja hattuni) narikkaan jätettyäni siirryin halliin. Tulin kuitenkin sen verran ajoissa, ettei ruuhkia ehtinyt kertymään, jotenka siirtyminen sujui nopeasti. Yhdeltä kassalta ostin lipun ja toiselta kasan poletteja. Poletit olivat tuttuja jo viime vuoden Exposta ja hyvin toimivat nytkin maksuvälineenä. Tuoppien vaihtopisteessäkään ei ruuhkia vielä tuohon aikaan ollut. Ensimmäiseksi kierros koko paikan läpi ja lopulta päädyin Ruosniemen panimon ständille. Insinööriä teki mieli maistaa, vaikka insinööri itse en ole. Samaa hyömyä kävin läpi myös BrewDogin, Suomenlinnan Panimon, Beer Hunter'sin ja La Trappen oluet. Viskipuolelta taasen Inchmurrin, Highland Park, Port Charlotte, Laphroaig ja Edradour tulivat tutuiksi.

Tässä sen kummemmin erittelemättä, niin iltapäivän nautiskelut:

Oluet:

Ruosniemen Panimo: Insinööri (34/50)
BrewDog: Everyday Anarchy (31/50)
Suomenlinnan Panimo: Diipadaapa (38/50)
Beer Hunter's: Mufloni Hopfen Lager (38/50)
La Trappe: Quadrupel Oak Aged batch #16 (36/50)

Viskit:

Inchmurrin 1996 (Signatory Vintage) (80/100)
Highland Park Dark Origins (87/100)
Port Charlotte Scottish Barley Heavily Peated (87/100)
Laphroaig Pre-Production Sample 12 YO (90/100)
Edradour Barolo Cask matured (89/100)
Laphroaig Cairdeas 2014 (87/100)
Edradour Super Tuscan (91/100)

Paljon jäi maistamatta, mutta hyvä että jotain jää tulevaisuuden varallekin ;-)

Mutta niille, jotka eivät olleet paikalla, muistutuksena, että ensi vuonna kannattaa tulla käymään. Myös muihinkin olut/viski-tapahtumiin. Niitä kun Suomessa on kuitenkin vain kourallinen, niin kannattaa ehdottomasti käydä paikan päällä. 

Pyynikin käsityöläispanimo ja Kyrö Distillery Company valmistaa #viskigate -oluen

MushiMALTin ja JaskanKaljojen lehdistötiedote: 


Pyynikin Käsityöläispanimo ja Kyrö Distillery Company valmistaa #Viskigate oluen!

JaskanKaljat- ja mushiMALT blogien idean pohjalta tamperelainen Pyynikin Käsityöläispanimo valmistaa isokyröläisen tislaamon Kyrö Distillery Companyn kanssa #Viskigate-nimisen oluen. Kyrö Distillery Company luovuttaa Pyynikin Käsityöläispanimolle tänä viikonloppuna OlutExpo –tapahtumassa Kaapelitehtaalla, kaksi 30 litran viskitynnyriä.

Toisessa näistä tynnyreistä on kypsytetty ruistislettä ja toinen on käyttämätön. Näihin tynnyreihin Pyynikin Käsityöläispanimo laittaa kypsymään erittäin rajoitetun erän olutta. Kaikki oluesta saatava voitto menee hyväntekeväisyyteen. Oluen nimeksi tulee Pyynikin KDC #Viskigate Stout. Olut tulee valmistumaan joulukuun 2014 loppuun mennessä.

 Viskikohu

Viime viikkojen aikana mediassa on vellonut #Viski ja #Viskigate. Kohun keskellä olivat myös kaksi blogia, JaskanKaljat ja mushiMALT. Nämä blogit julkaisivat OlutExpo-nimisestä tapahtumasta juomalistoja, jotka aluehallintovirasto (AVI) tulkitsi tapahtuman laittomaksi mainonnaksi. Lopulta viski-sanan käyttöön puututtiin AVIn toimesta. Tapahtumanjärjestäjä joutui ilmoittamaan blogisteille, että heidän kirjoittamistaan tapahtumaan liittyvistä julkaisuista tulisi poistaa otsikoista ja tapahtumalogoista viski-sana. 

Mistä idea lähti?

Viime viikonloppuna JaskanKaljat-blogin Jaakko Matikainen ja mushiMALT-blogin Nikolas vaihtoivat keskenään kuulumisia ja jolloin tuli esille idea valmistaa viskiolut. Idea hioutui illan aikana niinkin pitkälle, että arkena Nikolas otti yhteyttä Isossakyrössä sijaitsevaan tislaamoon nimeltä Kyrö Distillery Company.  

Tislaamolla innostuttiin ideasta, joten Jaakko otti yhteyttä tamperelaisen Pyynikin Käsityöläispanimon Tuomas Pereen, kertoakseen ideasta. Tuomas piti ideaa hyvänä ja näin alkoi pitkä viestittely osapuolten kesken, jonka tuloksena syntyi idea valmistaa Pyynikin Käsityöläispanimon valmistamaa olutta, kahdessa Kyrö Distillery Companyn (KDC) 30 litran viskitynnyrissä. Lopputuloksena syntyisi olut nimeltä Pyynikin KDC #viskigate Stout. 

Jaakko ja Nikolas keksivät kyseisen oluen idean, mutta eivät muuten tule liittymään oluen valmistukseen/tuottamiseen – ainoastaan tarjotaan idea, jonka Pyynikin Käsityöläispanimo ja Kyrö Distillery Company toteuttavat. Olut tullee valmistumaan joulukuun 2014 loppuun mennessä ja kaikki oluesta tuleva voitto tullaan lahjoittamaan hyväntekeväisyyteen. Oluen valmistavat tahot etsivät nyt sopivaa hyväntekeväisyyskohdetta, joka liittyisi esim. päihdetyöhön tai lastensuojeluun. 

Tämä ensimmäinen erä oluesta tulee olemaan erittäin rajallinen, mutta jatkoa on varmasti tulossa! Olut tulee saataville Papabeersin olutverkkokauppaan ja myöhemmin valittaviin maistelutilaisuuksiin.

Minkälainen olut on Pyynikin Käsityöläispanimon Stout?

Olut on tyyliltään stout, jonka mallaspohjaan on lisätty perusmaltaiden lisäksi paahdettua ohraa, ohrahiutaleita, vehnäjauhoja ja vehnämallasta. Humaliksi valittiin Challenger ja Target ja katkerot jätettiin hieman alemmas, noin EBU 20:een. Hiivana käytetään britti-stouthiiva ja olut on alkoholitilavuusprosenteilta 7. Tarkoitus on antaa tynnyrin tehdä taikansa tähän pyöreään stouttiin.

 Minkälaiseen tynnyriin olut tullaan laittamaan?

Olut kypsytetään kahden tynnyrin yhdistelmänä: amerikkalaisesta valkotammesta valmistetuissa 30 litran tynnyreissä, jossa toisessa on aiemmin kypsytetty KDC:n ruistislettä. Toinen tynnyreistä on niin sanotusti virgin oak –tynnyri, eli siinä ei ole aiemmin kypsytetty mitään. Tynnyrit on kotoisin Espanjasta ja niiden sisäpinta on poltettu soveltuakseen paremmin juomien kypsyttämiseen. 

Lisätietoa aiheesta:

JaskanKaljat, Jaakko Matikainen, Olutblogisti, jaska(at)jaskankaljat.fi

mushiMALT, Nikolas, Viski- ja olutblogisti, mushimalt(at)gmail.com

Pyynikin Käsityöläispanimo, Tuomas Pere, Oluentekijä, info(at)pyynikki.org

Kyrö Distillery Company, Mikko Koskinen, Brand & Gin, mikko(at)kyrodistillery.com, 0503794642

---

Blogit:

JaskanKaljat (www.jaskankaljat.fi)

mushiMALT (www.mushimalt.blogspot.fi)

Viimeisimmät oluet, osa 1

Viikonloppu ja muutama uusi olut-tuttavuuskin takana. Töissä oli perjantaina pienet juhlat ja päätimme parin muun olutystävän kanssa käydä Alkon lippulaivamyymälässä Arkadiassa (Helsingissä) hakemassa muutama erikoisolut iltaa varten. Varsinkin isoja pulloja on kivempi jakaa porukalla jo pelkästään sen takia, että ne maksavat niin paljon. Pitää kyllä sen verran kritisoida tuota myymälää, että oluiden ja viskien osaltahan tuo on enemmän tai vähemmän vitsi. Viineissä on valinnan varaa ihan tarpeeksi ja niistäkin suurin osa näyttää olevan ihan peruskamaa ja sitä sitten riittää hyllymetreittäin. No, uskossa on hyvä elää ja ehkäpä Alko vielä joskus innostuu viinikulttuurin ohella kunnolla myös olut- ja viskikulttuurista. Toinen kritisoinnin aihe olisi Suomen alkoholipolitiikka, mutta siitä ehkä myöhemmin.

Noh, palataksemme asiaan eli oluisiin. Tässä saldoa maistetuista oluista maistelujärjestyksessä.

Tennent's Extra
Tennent's on tunnettu olutbrändi Skotlannissa ja maailmallakin. Laatua se ei silti taida taata. Maltainen ja hieman ehkä hedelmäinenkin maku on enemmänkin samankaltainen kuin itä-blokin maiden vahvat lagerit. Aika keskinkertainen ja toiste ei tule ostettua. Pisteet: n5+a2+t6+p2+o10 = 25/50.
Wikipedia

AleSmith: Old Numbskull
Barley winet ovat myös hieno tyylilaji oluissa, mutta tämä ei kyllä sinne parhaimmistoon pääse. Tummankuparisessa ja runsasvaahtoisessa oluessa on hedelmää, rusinaa, piparkakkua ja täyteläinen suutuntuma. Tuoksu on parempi kuin itse maku. Olisi ehkä harmittanut ostaa koko pullo itse. Nyt riitti ihan tuo 1/3 osa siitä. Pisteet: n8+a4+t6+p3+o13 = 34/50.
www.alesmith.com
Wikipedia

Nynäshamn: Smörpundet porter
Porttereista olen aina myös pitänyt, mutta tällä kertaa vastaan tulee kyllä sen verran vetinen ja tylsä portteri, että ehkä pitää maistaa tätä joskus vielä uudestaan. Voipi olla, että vika ei ole oluessa, vaan omassa suussa. Uusintamaistelu ei varmaankaan ole pahitteeksi. Nyt vain ei irtoa juuri mitään sen ihmeellisempiä makumaailmoja esille. Iso pettymys. Pisteet: n4+a3+t5+p2+o9 = 23/50.
www.nyab.se

Dogfish Head: 60 minute IPA - The Continually Hopped IPA
Tämä olut oli työkaverin jenkeistä tuomaa, joten eipä löydy Arkadiasta. Vaaleankultainen olut, jossa ei juurikaan vaahtoa. Hunajaisen humalainen tuoksultaan ja maussa sitruksen lisäksi tuttua humalaa. Keskitäyteläinen suutuntuma. Pisteet: n7+a2+t7+p3+o13 = 32/50.
www.dogfish.com
Wikipedia

Boulevard: Sixth Glass Quadrupel Ale
Meripihkan värinen olut punaisella heijastuksella. Suuri vaahto. Tuoksussa ja maussa hedelmää, humalaa, makeutta, toffeeta ja hedelmäkakkua. Täyteläinen suutuntumaltaan. Iso pullo on ehkä turhan isokin jos yksin juo. Pisteet: n8+a3+t7+p3+o14 = 35/50.
www.boulevard.com
Wikipedia

Dogfish Head: Indian Brown Ale
Tämäkin Dogfish on Ameriikoista tuotua, joten ei löydy Alkosta. Brown ale'n tyyliin siitä löytyypi makeutta ja toffeeta, mutta myöskin kaakaota sekä sokerisuutta. Täyteläinen suutuntuma. Pisteet: n7+a4+t7+p3+o13 = 34/50.

Dogfish Head: Palo Santo Marron
Ja vielä yksi koirakala löytyi laukusta. Ja ehdottomasti paras näistä kolmesta Dogfishistä. Musta olut, jossa paksu vaahto. Tuoksussa ja maussa rautaa, verta, makeutta, toffeeta sekä kruununa täyteläinen suutuntuma. Alkoholi ei puske läpi vaikka onkin 12-volttinen. Pisteet: n8+a4+t8+p4+o15 = 39/50.

AleSmith: Grand Cru
Illan toinen AleSmith on tumman meripihkan värinen ja vahvalla vaahdolla varustettu olut. Kypsiä hedelmiä löytyy tästäkin. Rusinaa ja karamelliä unohtamatta. Täyteläinen suutuntuma. Pisteet: n7+a3+t7+p3+o13 = 33/50.

Muita viikonlopun olutmaisteluita:

Brooklyn: East India Pale Ale
Jäi vähän tuntemattomaksi itselle tämän oluen tarkoitus, koska pikkaisen tylsä oli kokonaisuus. Maltainen on ja humalaa löytyy juu, mutta en usko, että tulee toista pulloa ostettua. Pisteet: n6+a3+t7+p3+o12 = 31/50.
www.brooklynbrewery.com
Wikipedia

Rogue: Yellow Snow IPA
Keltaista lunta ei ole tullutkaan koskaan ennen maistettua, mutta kerta se ensimmäinenkin. Hieman oranssinen olut, jossa paksu vaahto ja lasiin jääkin hieno pitsi. Tuoksussa ja maussa niitä tyypillisiä IPA:n ominaisuuksia eli sitrusta, hedelmää, humalaa, mäntyä ja greippiä. Täyteläinen olut. Pisteet: n8+a4+t8+p4+o15 = 39/50.
www.rogue.com
Wikipedia

Boulevard: Bully Porter
Perjantai-illasta jäi yksi pullo yli, joten nakkasin sen huiviin seuraavana iltana. Tämä oli myös pienoinen pettymys ollakseen portteria. Lakritsinen, maltainen, karamellinen ja makean siirappinen. Pisteet: n6+a3+t7+p3+o12 = 31/50.

Tämän maistelurupeaman voittajia olivat siis Dogfish'in Palo Santo Marron ja Rogue'n Yellow Snow IPA.

SOPP Helsinki 2013

TORSTAI 25.7.

Kaunis aurinkoinen ja lämmin päivä kruunasi SOPP:in ensimmäisen päivän. Aurinko siis paistoi ja ihmisiä parveili mukavasti laajentuneella festarialueella. Tämä olikin hyvä asia, koska laajennus toi lisää tilaa keskelle. Tarkoituksena oli siis tänään maistella joitakin oluita ja lauantaina jatkaa. Ei kaikkia nameja kerralla viitsi nauttia.

Ensimmäisen olusen nautinkin Ruosniemen Panimon ständillä. Sihteeriä siis lasiin. Meripihkan värinen ja utuinen olut sisälsi tuoksussa kesäistä niittyä ja mangoa. Hedelmäinen olut oli erittäin raikas. Keskitäyteläisessä maussa taasen kukkaa ja hedelmää ja kermaisuuttakin. Erittäin hyvä kesäolut ja jopa avovaimoni Tia piti tästä erittäin paljon, vaikkei hän oluista yleensä pidäkään. Kuulemma olisi voinut juoda tätä vaikka koko tuopillisen. Pisteet: 38/50.

https://www.facebook.com/ruosniemenpanimo

Toisen kesäolusen kimppuun. Samainen panimo Ruosniemestä on tehnyt yhteistyötä toisen porilaisen panimon eli Beer Hunter'sin kanssa ja heiltä tuli yhteispanona 4.5%:nen paikallismatsi eli Kesäderby. Olen samaa mieltä Hunter'sin "isähahmon" eli Mika Heikkisen kanssa, että pienpanimoiden Suomessa pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä. Nujertakaamme yhdessä isojen panimoiden valtaa. Se tulee olemaan erittäin vaikeaa, mutta ehkä vielä joskus markkinoista olisi edes 1/5 pienpanimoilla. Enemmän pienpanimo-oluita siis ostoskoriin. Takaisin Kesäderbyyn. Tuoksussa ensimmäisenä tuli mieleen vihta ja sauna. Johtuuko tuo kesästä vai mistä, mutta saunaan teki mieleni. Maussa oli taasen mukana bitteriä, sitrusta ja humalaa. Raikas kesäolut tämäkin. Pisteitä tälle: 36/50.

http://www.beerhunters.fi/

Tässä välissä oli kiva maistaa myös single malt viskiä. Teerenpelin ständillä oli tarjolla heidän uusinta viskiään eli Kaski -tislausta. Tuoksussa sherryä, karamellia, nahkaa, savua ja toffeeta. Keskitäyteläisessä maussa lääkemäisyyttä, sherryä, viiniä ja sokeria. Keskipitkässä jälkimaussa paljon sherryä. Vettä tämä ei kaivannut yhtään mukaan. Pisteet: n22+t23+f21+b22 = 88/100.

http://www.teerenpeli.com/

Mustialan olutta lasissa ja Tian
kädessä informaatiopläjäys panimon oluista...

Ja takaisin oluiden pariin. Oltiinhan olutfestareilla. Kuninkaankartanon Panimo Mustialassa oli uusi tuttavuus itselleni. Sitä siis maistamaan. Listalla oli monta hauskannimistä olutta, kuten Jatsityttö, Torppari, Häähumu jne, mutta päädyin kahden kesäoluen jälkeen portteriin. No, ovathan portteritkin ja muut tummat ihan yhtä hyviä kesäoluita siinä kuin pilsit ja lageritkin, joten kaikki käy. Tyyki 20 on portteri, joka on joulukuussa 2012 pantu olut ja jonka nimi kaiketi viittaa kantavierrepitoisuuteen (20%). Musta olut oli tosi lakritsinen tuoksultaan ja maultaan kaakaota unohtamatta. Täyteläinen ja kermainen. Pisteet: 38/50.

http://portal.hamk.fi/portal/page/portal/HAMK/Yleisopalvelut/Matkailupalvelut/Mustiala/IsoPiippu/Panimo

Myöskin Rekolan Panimo on tehnyt yhteistyötä Panimoyhtiö Hiisin kanssa ja saaneet aikaiseksi oluen nimeltä Kaksi Kotia. Hienosti keksitty nimi. Utuisen kuparin värisessä oluessa on tuoksussa kypsiä hedelmiä ja maussa humalaa, toffeeta ja pähkinää. Ei tämäkään jää yhtään edellisistä. Pisteet: 36/50.

http://www.rekolanpanimo.fi/
http://panimohiisi.fi/

Nyt oli tullut hyviä oluita vastaan, mutta eihän se ollut mikään yllätys, kun suomalaiset pienpanimot yleensäkin osaavat tehdä hyviä oluita. Hollolan Hirven Belgian Hirvi ei ihan aikaisempien oluiden pistemääriin päässyt, mutta en voi sitäkään haukkua mitenkään sen enempää. Tuoksussa hedelmää, hunajaa ja hiivaa ja maussa sitrusta, hedelmää ja vähän happamuutta. Pisteet: 31/50. Hyvää tämäkin oli.

http://www.hollolanhirvi.fi/net/content/view/18/29/

Päivän päätti yksi suosikkioluttyyleistäni eli imperial stout. Tällä kertaa tamperelaisen Plevnan tekemä 8-volttinen Siperia. Tykkään kovasti espressoista, joten tämän oluen ulkonäkö hiveli silmääni ja olihan sille pakko antaa täydet 5 pistettä siitä. Lasissa kun tuntui olevan tuplatriplaespresso: musta olut kahvinvärisellä vaahdolla ja se tuntui kestävän koko oluen juonnin ajan. Tuoksussa paahteisuutta ja lakritsaa. Maussa taasen kahvia, lakritsaa ja rautaa. Se imperial stouteista tuttu verinen maku valtasi suun. Ei niin paljoa kuin monessa muussa saman tyylin oluessa, mutta pikkaisen tässäkin. Täyteläinen olut kerrassaan. Pisteet: 44/50.

http://www.plevna.fi/




LAUANTAI 27.7. 

Lauantaina tuli sitten uudestaan lähdettyä tähän mukavaan festariin. Vielä muutama olut piti maistaa.

Ensimmäiseksi tuoppiin helsinkiläisen Panimoravintola Bryggerin Transatlantic Ale. Lapun mukaan siis English American Pale Ale siis kyseessä eli humalaa, sitrusta ja hedelmää samassa tuopissa, kuten yleensäkin apoissa ja ipoissa on. Hyvä ja raikas aloitus lämpimänä päivänä. Pisteet: 34/50.

http://bryggeri.fi/bryggerin-uusin-olut-on-transatlantic-ale/


Suomenlinnan Panimon Fabian Stout oli seuraavana vuorossa. Musta olut, jossa kahvinvärinen vaahto, joka pysyi kivasti mukana koko oluenjuonnin ajan. Paahteisuutta ja lakritsia. Täyteläinen ja kermainen. Pisteet: 39/50.

http://www.panimo.com/etusivu.html

Ja sitten ehkä koko SOPPin paras ylläri. En ole koskaan ollut mikään savuoluiden ylin ystävä, mutta Beer Hunter'sin Savu? Ça Va! (menikö oikein?) oli positiivinen ylläri. Mikan mukaan viskeistä tuttua turvesavua oli nyt käytetty tavanomaisten savustusten sijaan, joten tämä oli äärettömän pehmeästi savustettu eikä iskenyt päin alventtia, kuten jotkut savuoluet tekevät - ainakin minulle. Tuoksussa pekoniakin, mutta voimakkaimmin minulle tuli mieleen uudenvuoden yönä räjäytetyt raketit ja paukut eli se ruudin tuoksu, joka leijailee puolenyön jälkeen vielä pitkään juhlinnan jälkeen. Pisteet: 45/50.

Tämän jälkeen siirryin naapuriständille eli Plevnan oluisiin ja sieltä valitsin Severin Extra IPA:n. Tyypillinen IPA, jossa myöskin sitrusta, hedelmää, humalaa ja männynneulasia suu täynnä. Mutta hyvää sellaista. Pisteet: 36/50.

Viimeisenä maistelin vielä Saimaan Juomatehtaan 8-prosenttinen tuotos Milneburg IPA. Suutuntumaltaan täyteläinen olut oli myös hieno ylläri. Tuoksussa karamellia, hedelmää, hunajaa ja humalaa. Maussa näiden lisäksi myöskin toffeeta. Hieno vahva IPA. Pisteet: 40/50.

http://www.saimaanjuomatehdas.fi/


Oma Top 3 ranking siis näiden kahden päivän ja maistetun 11 oluen osalta oli:
1) Beer Hunter's Savu? Ça Va! = 45/50
2) Plevna Siperia = 44/50
3) Saimaan Juomatehdas Milneburg IPA = 40/50.

Paljon jäi silti maistamatta, mutta hyvä näinkin. Ensi vuonna uudestaan. Kiitos järjestäjille, että tällainenkin festari Suomesta löytyy. SPY kiittää.

Muutama kuva SOPP:ista:

Beer Hunter'sin iloiset "panijat".
Kuten näkyy, niin tämä kuva on
rakennettu kahdesta epäonnistuneesta
otoksesta :-)

It's jazz, jazz, jazz (mm. Glenfiddich 40 YO)

Viime viikko tuli vietettyä Porissa jazzaillen, kavereita moikaten, Yyterissä polskien, pubeja kiertäen. Porilaisena olen ylpeä Porista - en pelkästään kulttuurin puolesta, vaan myös oluesta ja viskistä. Beer Hunter's ja Ruosniemen Panimo pitävät lippua korkealla. Tällä kertaa maistelin muutamia tosi hienoja oluita ja viskejä Porissa, mutta ei niistä sen enempää. Tai no, ehkä sen verran, että sellaiset Beer Hunter'sin spesiaalipullotteet tuli maistettua kuin Otava Factory (tätä löytyi Ravintola Panimon hanasta Otava Factory -keikkateltan vierestä) ja Riemun ja Rappion Ryyppy -olut, jota saa taasen Satakunnan Museon kahvilasta. Tämä näyttely pitää kyllä ehtiä katsomaan ennen kuin se loppuu.

http://www.pori.fi/kulttuuri/satakunnanmuseo/uutiset/2013/04/riemunjarappionryyppy-alkoholinhistoriaamuseossa.html

Beer Hunter'sista pitää nostaa esille harvinaisempi viski eli Glenfiddich 40 YO. Tämä Rare Collection -sarjaan kuuluva viski on pullotettu 23.10.2000 (eli tislaus on siis taskulaskinta hyväksi käyttäen tapahtunut vuonna 1960) ja Huntersissa on pullo numero 196/600. Ruusunpunaisen värinen viski on tuoksultaan sitruksinen, hedelmäinen, nahkainen, tupakkainen ja toffeinen. Makuelämys on mielestäni hedelmäinen, mausteinen, makea ja viinimäinen. Tuoksu on mielestäni parempi kuin maku. Jälkimaku on keskipitkä ja hedelmäinen ja viinimäinen. Pisteet: n23+t20+f21+b21 = 85/100. Pisteet eivät tässä tapauksessa ole ne tärkeimmät. Olit sitten mitä mieltä tahansa, niin tällaiset viskit kuuluvat niihin, joita kannattaa ehdottomasti maistaa, kun tilaisuus siihen tulee. On hyvin luultavaa, että toista kertaa et tällaisiin törmää.

http://www.masterofmalt.com/whiskies/glenfiddich-40-year-old-whisky/

Beer Huntersissa (ja Pub Winstonissa) käymässä 1.6.

Kesän alun kunniaksi tuli Porin reissulla käytyä Beer Huntersissa ja heti sisään astuessani silmäni löysivät hyllystä Old Buck -pullon. Uusin pullote oli 5-vuotias ja tislattu 2008 ja nyt siis huhtikuussa 2013 pullotettu. Bourbon Virgin taisi olla tynnyri, jossa tuo on kypsytetty. Ensiksi pitää todeta, että kiva keväinen siitepölyinvaasio on varmasti vaikuttanut arvosteluihin ja siksi ainakin tätä Old Buckia haluankin maistaa uudelleen myöhemmin kesällä. Mutta, tällä mennään. Tämähän tuntuu olevan aika erilainen verrattuna aikaisempiin versioihin. Ruokaöljyn värinen viski on tuoksultaan aika kalpea. Ruohoinen voisi sanoa. Maussa oli etikkaista terävyyttä, joka kuitenkin hävisi nopeasti lasista ja tilalle tuli hunajaa, lääkemäisyyttä, mausteita ja vaniljaa. Ei ehkä mikään huippuversio Old Buck -kokoelmassa, mutta juotavaahan tämäkin on. Laitetaan kaikille osa-alueille 20 pistettä ja maistetaan myöhemmin uudelleen. Jos sitä on vielä saatavilla. Päivitys: Tulipa Jazzareilla maistettua uudestaan tätä Old Buckia ja pisteiden tarkennus: n21+t21+f20+b21 = 83/100. Omenaa löytyi tällä kertaa tuoksusta. Kyllä se auttaa, kun röörit ovat auki...

Pari muutakin viskiä tuli maistettua: Mackillopin pullottama Benrinnes 1988/2012. Mielenkiintoisen suklainen viski, joka kuitenkin jää suht plätkyksi ja arkiviskimäiseksi. Pisteet: 78/100.

Suurempi odotus oli sitten Ardbegin uusin pullotus eli Ardbog. Tämä on kypsytetty 10-vuotta sekä Bourbon -tynnyreissä että Manzanilla Sherrytynnyreissä. Pullote julkaistiin Ardbeg Day'n kunniaksi 1.6., joten sopivasti siis olin käymässä Porissa. Viskin värisävy toi mieleen ruskan syksyllä. Tuoksussa hunajaa, sherryä ja savua. Maussa sitten taasen hedelmää, hunajaa, sherryä, savua ja mausteita. Mukava viski nautittavaksi. Pisteet: 85/100.

http://www.thespiritsbusiness.com/2013/05/ardbeg-ardbog-pays-tribute-to-islay-bogs/

Oluiden puolelta sitten taas huomio kiinnittyi hanaan, jossa oli 3,5 -prosenttista Mufloni Lyttskär Gose'a. Tämä on kuulemma pohjoismaiden ensimmäinen tämän oluttyypin julkaisu. Panossa on käytetty maitohappobakteereita, korianteria ja suolaakin. Saksanmaaltahan tämän tyypin oluet ovat kai kotoisin. Utuinen olut on ruohoinen, sitruksinen ja hapankin. Varmaan erittäin sopiva kuumiin kesäpäiviin. Pisteet: 30/50.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Gose_(olut)

Tästä olikin helppo siirtyä IPA:an ja Gotlands Bryggerin Brutal Bulldog Double IPA. Kuten olettaa saattaa, niin oluesta löytyi paljon humalaa ja hedelmää ja sitä mäntyisyyttä. Täyteläinen ja erittäin hyvä olut kyseessä. Pehmeä suutuntumaltaan vaikka onkin Double IPA. Pisteet: 41/50.

http://www.gotlandsbryggeri.se/produkter/

Viskihyllyn yläosan olivat nyt Huntersissa myös täyttäneet isot jenkkiolutpullot ja sieltä bongasinkin hevimetalliystäville sopivan oluen eli AleSmith'in Anvil ESB. Mutta, mutta. Tästä kyllä tuntui puuttuvan se bitter -osuus kokonaan. Ei tuntunut juurikaan katkeruutta kitalaessa. Eli vähän kuin Anvil lavalla ilman dildoa. Muuten mukava olut kuitenkin. Pisteet: 32/50.

http://www.youtube.com/watch?v=jDC2e6i6Quw

Illan päätteeksi Ässien toiseen kotiluolaan eli Pub Winstoniin. Ovella patalogo tervehti kulkijaa ja sisään astuimmekin maistamaan Winston Portteria, jonka on pannut vastapäinen Beer Hunter's. Tämä on Pub Winstonin juhlavuoden olut (onnittelut 30-vuotisesta taipaleesta) ja sitä siis saa koko vuoden ajan. Tästä kai pitää arvioissa sanoa Ässien mukaan sanoa, että kyseessä on patamusta olut :-) Olut oli mukiinmenevä (ja mieheenkin) ja siitä löytyi kahvia, paahteisuutta, suklaata ja lakritsaa. Voltteja on 5.5% Pisteet: 36/50.

https://www.s-kanava.fi/web/s/uutinen?announcement=510498_11298

Ilta oli siis mukava ja jazzareilla pitääpi taas tulla tänne maistelemaan viskejä ja oluita. Kiitos ja kuulemiin vähäksi aikaa.

Viikonlopun maistelusaldo

Maanantaina on tiedossa TYHY-päivä, joten oli pakko päästä perjantaina ottamaan muutama rentouttava, jotta tuo edessä oleva arkiviikon aloitus unohtuisi taka-alalle. Black Door tällä kertaa osoitteena. Löytyyhän sieltä riiliäkin. Sillä oli hieno aloittaa viikonloppu. Kyseessä Dark Starin Revelation. Kuparinruskeassa oluessa oli tuhti vaahto ja sitä olisi pitempääkin ihaillut. Jano vain alkoi painaa päälle sen verran kovasti, että pakko oli ottaa hörppy. Tuoksussa ja maussa oli paljon humalaa ja hedelmää, joten kivan raikas olut oli kyseessä. Kokonaispisteet: 39/50.
http://darkstarbrewing.co.uk/revelation/

Kyytipojaksi otin pari senttiä Highland Parkin Lokia.Tämä on 15 -vuotias pullote ja jatkoa viikinkiaiheisille viskeille HP:lla (The Valhalla Collection). Tuoksussa ja maussa on paljon suolaisuutta. Myös nahkaa ja savuakin löytyy vaniljan ja hedelmien täytteeksi. Pisteet: n22+t23+f22+b22 = 89/100.
http://www.highlandpark.co.uk/the-tasting-room/valhalla-collection/loki

 Sitten piti saada jotain vähän tuhdimpaa. Durhamin panimon Temptation Russian Stout siis pöytään. 10-volttinen stout kuulosti hyvältä ja ei se pettänyt. Musta olut kätki sisälleen paahteisuutta, lakritsaa, savuisuutta ja mausteita. Täyteläinen ja kermainenkin. Upea olut. Nämä tuhdit stoutit ovat aina hyviä. Pisteet: 40/50.
http://www.durhambrewery.co.uk/bottles/temptation.aspx

Viskissä siirryin uusimpaan Islay -saaren tislaamoon eli Kilchomaniin ja sen viimeisimmän pullotteen eli Loch Gorm'in kimppuun. Meri ja suolaisuus siis jatkuivat lasissa. Nahkaa ja laastaria unohtamatta. Täyteläinen viski, jossa pitkä savuinen ja suolainen jälkimaku. Löytyi sieltä kyllä vähän hedelmääkin taustalta. Tämän kanssa pystyi helposti kuvittelemaan itsensä meren rannalle. Pisteet: n23+t23+f22+b23 = 91/100.
http://kilchomandistillery.com/updates-from-the-team/launch-loch-gorm

Ja stoutin makuun kun pääsin, niin pakko jatkaa samalla eli kyseessä kaverin mukaan Porterhouse'n Plain Porter, mutta hän ei ollut varma asiasta. Tiskiltä pöytään on niin pitkä matka, että tuollainenkin tieto saattaa haihtua matkan varrella päästä :-) Paahteisuutta ja lakritsaa kuitenkin löytyi. Hieno olut tämäkin. Pisteet: 38/50.

Kolmas viski oli Gordon & MacPhailin pullottama Aberfeldy 1990/2010. Hedelmää ja tupakkaa tuoksussa ja maussa. Monesti nämä yksityisten pullottamat viskit ovat pettymyksiä, mutta ei todellakaan aina. Tämä on pienoinen pettymys. Yksipuolinen viski, jolle pisteet: n20+t20+f19+b19 = 78/100.
http://www.gordonandmacphail.com/connoisseurs-choice/connoisseurs-choice-aberfeldy-distilled-1990-strength-43-17.html

Kotimatkalla eksyin vielä Angleterreen maistamaan toista riiliä eli Sunny Republic'in Dorset Crossia. Mukava olut tämäkin illan päätteeksi. Pähkinäinen bitter saapi 34/50 pistettä.
http://www.sunnyrepublic.com/
 

Lauantaina sitten kotosalla maistoin innolla uutta Rekolan panimon tuotosta eli Munkintietä. Trappistit ovat lähellä sydäntäni, joten odotukset tätä olutta kohtaan oli korkealla.  Tuoksussa kyllä löytyi banaania ja hedelmää eli niitä tuoksuja, joita yleensä tummissa trappisteissakin on. Löysin sieltä muutakin eli mm. karamellia ja toffeetakin. Suutuntuma oli kevyempi kuin odotin, jopa pikkaisen vetinen. Ei nyt huippupisteitä saa, mutta ihan hyvät 33/50. Täyteläisempää saisi mielestäni olla, mutta silti kaikenkaikkiaan ei paskempi. Pitää silti ostaa ainakin yksi pullo kypsymään pidemmäksi aikaa. Maistellaan uudestaan vaikka sitten syksyllä.
http://www.rekolanpanimo.fi/munkintie/

Ruoan kanssa tuli maistettua Beer Here'n Helmuth The Dog, josta ei sen kummempaa. Vähän tylsähkö olut, joten ei sille 30/50 enempää voi antaa.

Että tällaista tällä kertaa. Lopuksi Rolling Stonesia taasen kerran ja biisi Sticky Fingers -levyltä. Mick Taylor heittää upean soolon sillä levyllä ja nyt 40 vuoden jälkeen taas pitkästä aikaa hänet on kutsuttu soittamaan tutun soolon. Lisää tällaista: http://www.youtube.com/watch?v=ZTu9typQyUQ

Suosittelemiani oluita_Recommended beers (1)

Viidessä Pennissä Helsingissä maistamani skottilaisen panimon Brew Dogin tuotos Dog A, joka etiketin tietojen mukaan on samaa stuffia kuin heidän aikaisempi olut AB:04. Tämä 15.1% imperial stout on lakritsinen, paahtunut, suklainen, kahvinen, mausteinen ja siitä löytyy kypsää hedelmääkin. Tämä on parasta nauttia ajan kanssa. Kaksi tuntia meni kevyesti pelkästään tätä siemaillessa. Hieno olut. Pisteet: tuoksu 9/10, ulkonäkö 4/5, maku 9/10, suutuntuma 5/5, yleiset pisteet: 18/20. Yhteensä: 45/50.

At Viisi Penniä Beerhouse in Helsinki I tasted this Brew Dog's fine brew: Dog A imperial stout which the label explains to be the same as their AB:04 release. This 15.1% stout has liquorice, burnt nose, chocolate, coffee, spices and ripe fruits. This is better to sip with time. Two hours went by easily just drinking this beer. Points: nose 9/10, appearance 4/5, taste and finish 9/10, palate 5/5, overall score 18/20. Total points: 45/50.