Hazelburn, Port Charlotte ja jotain muutakin

Pitkästä aikaa taas tuli kirjautua bloggeriin. Kun tuli tuossa huhtikuun aikana muutettua ja viimeisenä yönä ennen varsinaista muuttopäivää iski perkeleellinen paniikki. Tiistaina 16. päivä oli tulossa muuttofirma ja klo 2 yöllä totesin: "miten helvetissä me saamme nämä kaikki kamat valmiiksi siihen saakka?" Uskon, että löytyy viskin ystävistä muitakin, jotka ovat joskus tuossa samassa tilanteessa olleet. Kaiken paniikin ja hermostuneisuuden yms. jälkeen oli rentouttavaa istua alas ja todeta, että se on ohi. Uudessa kämpässä tietysti kaikki on vielä mullin mallin, mutta eipähän ole mitään deadline'ja enää.

Noh, heti kun ehdin, niin piti käydä parilla olusella ja viskillä Viidessä Pennissä. Olin todellakin rentoutusta vailla. Siellä tulikin maistettua Hazelburnia ja Port Charlottea. Italian oluet olivat enemmän tai vähemmän pettymyksiä, joten Amerikan viikkoja tässä odotellessa.

Olin näköjään kirjoittanut väärin lappuuni tuon Hazelburnin ja olin varma, etten ollut sitä maistanut ennen. Omaan muistiin ei ole luottamista..... Mistähän minä juuri kirjoitin? Noh, sama se. Niin, eli tein nootit tuosta ja kotona sitten huomasin erheen. Hauskaa on aina silti tehdä nootteja ja sitten katsoa mitä on aikaisemmin antanut. Olen aiemmin antanut 83 pistettä ja nyt 86 pistettä, joten onneksi ei mitään hirmuista gäppiä ole pisteissä. Maisteluissa monesti vaikuttaa vuoronkaudenaika ja mitä on päivällä syönyt jne. jne. Pisteitä ei pitäisikään siksi pitää minään kiveen kirjoitettuna totuutena, vaan ihan yhden ihmisen guideline'na.

Port Charlottesta oli vuorossa Peat Project -versio. Kuten nimikin sanoo, niin turvetta oli sekä savua. Hieno viski. 88 pistettä ruksasin Pink Floyd -vihkooni.

Oluista tuli maistettua Birra Kashmirin Dulcamaraa, joka jäi vain 27 pisteeseen. Oli siinä nyt tietysti humalaakin, mutta silti jäi lätkyksi.

Myöskin sellaista olutta kuin Mont de Cats tuli maistettua. Tämähän on trappistiolut ilman trappistitunnustusta. Näin olen antanut itselleni kertoa. Chimay'llahan tämä pannaan, eikös juu? Kyllähän tämä trappistista menee helposti. Kukkainen, hedelmäinen, mausteinen, hapan, pähkinäinen. Jotenkin tuli Orval mieleen. Pisteet: 39/50.

Lopuksi tuli maistettua vielä Mikkellerin Weizenbockia ja eihän sekään mikään pasha olut ollut. Hedelmäinen, kukkainen ja hapankin. Pisteet: 35/50. 

Telsussa juuri nyt Suomi johtaa Venäjää 1-0, joten hyvin on pullat uunissa. Toisaalta olen aina arvostanut Venäjää. Tai siis tarkemmin sanottuna Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkuetta, koska kasvoin punakoneen varjossa. Suomi sai aina 10-0 turpaan neukuilta ja se niitten peli on edelleen jotain niin kaunista, ettei monetkaan joukkueet siihen samaan pysty. Paitsi Ässät ;-) Patasydän sykkii...

Westvleteren 12 ja muutama viski

Westvleteren 12 on olut, joka on monesti palkittu Ratebeer.com'in mukaan maailman parhaimmaksi olueksi. Tätä herkkua on yleisesti saanut ainoastaan luostarin kaupasta, mutta nyt sitä löytyi Helsingistä, Black Door -pubista. Vihdoin ja viimein tuota ylistettyä herkkua pääsin maistamaan. Oliko se niin hyvää kuin on puhuttu. Noh, kaadoin pieneen Westvleteren -lasiin olutta ja annoin sen rauhassa asettua. Tuoksussa oli banaania, kukkaisuutta, hedelmää ja mausteita. Sitten hörppy: kukkaisuus ja hedelmäisyys jatkui. Myöskin happamuutta, mausteisuutta ja sitä banaania löytyi lisää. Täyteläinen ja pehmeä trappisti. Pisteitä tuli annettua 44/50. Huomasin, että olen antanut enemmän pisteitä saman luostarin 8-versiolle ja Rochefort 10:lle tuli annettua 47/50. Eli minulle tämä ei ollut maailman paras olut. Erittäin hyvää kuitenkin. Ja sen verran harvinainen, että kannattaa maistaa aina kun tähän törmää.

Muutaman viskinkin maistoin samalla. Ensimmäisenä Suomeen pullotettu 16-vuotias Bowmore. Mukavan nahkainen, mausteinen ja savuinen tuoksu. Maussa karamellia, sitrusta, hedelmää ja savua. Sherryäkin. Pehmeä. Pisteet: n22+t23+f22+b23 = 90/100.

Toisena Glenmorangien Artein. Tämä tislaamo ei kuulu minun suosikkitislaamoihin, mutta tätäkin oli pakko maistaa. Pienoiseksi pettymykseksi tämä muodostuukin. Olihan tässä kivasti hedelmää ja sherryä. Löytyi myös päärynää, marsipaania, hunajaa, makeaa. Pisteet: n20+t21+f20+b20 = 81/100.

Kolmantena Gordon & MacPhailin pullottama Bladnoch 1993. Tämä oli kyllä sitten illan pohjanoteeraus. Tuoksussa märkää kaislaa? Sipuleita? Ilmapalloja? Kurkkua? Eiköhän tämä ollut tässä. Pisteet: n17+t18+f17+b17 = 69/100.

Neljäntenä Hazelburnin 8-vuotias viski. Tislattu 2002 ja pullotettu 2011. Rubiininpunaisessa viskissä on tuoksuna karamellia, suklaata, nahkaa ja viiniä. Maussa hedelmää ja sherryä. Pisteet: n20+t22+f21+b20 = 83/100.

Pari bitteriäkin tuli maistettua, mutta eipä niistä sen enempää.


Westvleteren 12 is a beer that Ratebeer.com has awarded as the best beer in the world. After many years of seeking this rare bottle I finally found one at Black Door pub in Helsinki. It was floral, fruity, spicy, sour, full-bodied and had lots of bananas. I gave 44/50 points and noticed that their 8 was better and my favourite trappist still is Rochefort 10.

I also tasted few single malts: 16 year old Bowmore that was bottled especially for Finland (90/100), Glenmorangie Artein (81/100), Bladnoch 1993 by Gordon & MacPhail (69/100) and Hazelburn 8 year old (83/100).